Brasilian reissulla moni kehui Saulo Ribeiron Jiu-Jitsu University -kirjaa, ja kehoittivat ehdottomasti hankkimaan sen. Päädyin ostamaan kirjasta oman kappaleen, kun Adlibriksellä kirjan hintakaan ei päätä huimannut. Kirja jakautuu vyötasojen mukaan osioihin, joista esimerkiksi valkovöisen kohdalla käydään läpi pelkkää selviytymistekniikkaa, eli lähinnä vastustajan lopetusten puolustamista. Sinivöiselle käydään läpi pakoja, purppuralle guardia, ruskealle guardin ohitusta ja mustalle lopetuksia. Jaottelu on mielenkiintoinen, mutta jaottelun takana on selkeä ajatus. Tekniikat on selitetty mielestäni riittävän yksityiskohtaisesti ja kirjassa on myös paljon kuvia jokaisesta tekniikasta. Ei tästä kirjasta ainakaan haittaa voi olla ja kiva perehtyä teoriatasolla tekniikoihin kirjan parissa, sen sijaan, että istuisi koneen äärellä lukien tekstiä verkosta tai videoita katsellen.
0 Comments
Kirjojen ostaminen on asia, johon en osaa vielä suhtautua. Toisaalta on mukavaa, kun kirjasta on olemassa oma kappale, tällöin voi rauhassa tehdä merkintöjä kirjaan, lukea sitä omaan tahtiinsa ja kirjan ajatuksiin voi helposti tarvittaessa palata. Toisaalta taas pienessä asunnossa ja erityisesti säilytystilan puuttuessa ei ole järkevää täyttää hyllytilaa opuksilla. Sorruin kuitenkin. Koska hyvinvointiin liittyvät kirjat ovat eri asia, kuin romaanit. Eikö vain? The art of Happiness, kevyttä iltalukemista ja ajattelemisen aihetta.
Vaikkakin keittiössä tulee vietettyä ihan kohtuullisesti aikaa, puuttuu laatikoista kaikenlaista pientä. Kaikkea sellaista, jota ei kovinkaan usein tarvitse, mutta silloin kun sitä tarvitsisi, harmittaa, ettei sitä ole. Pikainen visiitti Granitiin poisti muutaman tarpeen. Pullasuti, voiveitsi x2 ja hunajalusikka.
Menin etsimään pientä rahapussukkaa ja/tai meikkipussia. Marimekon pussukkalaarien luona tulikin valinnanvaikeus ja otinkin kolme ihanaista pussukkaa matkaani. Ja myönnettäköön, että olisin voinut ottaa enemmänkin.
Nyt kävi hyvä tuuri. Se on harvinaista se. Löysin hajoamispisteessä olevan mustan ripirapipikkulaukun tilalle uuden, isomman kuin edellisen, mutta juuri sopivan kokoisen käsiveskan. Uusi versio on nahkaa (niinkuin jatkossa kaikki laukkuni -panostetaan laatuun tässäkin!) ja maksoi naurettavan vähän Fidan -50% -päiviltä. Eikä muuten laukussa paljoa edellisen omistajan käytönjälkeä näy!
Reissuun lähtöön on enää alle kuukausi. Koska en ole kesäihminen, aiheuttaa kesävaatteiden puuttuminen ja ylipäätänsä kesähepenisiin pukeutuminen lievää turhautumista. Onneksi netistä löytyy vielä alennusmyyntejä, joten saan pikkurahalla hankittua edes joitakin kesävaatekappaleita matkalaukkuun. Paikan päältähän saa aina ostettua lisää. Kaverin kirppiskasasta nappasin itselleni vihreän ripsuhameen sekä toisen värikkään perusmekon. Pari vuotta sitten "noku tää on halpa"-perusteella ostettu (ja vieläkin käyttämätön) olkihattu pääsi myös muotinäytökseen mukaan. Sen verran kivalta hattu näytti kesähepeiden kanssa, että hattu tulee eittämättä pakattua mukaan. Vahva epäilys on, että pidän hattua päässä 24/7 matkalla ollessani :)
Kun löytääkin käyttöä vaatteelle, jota on pitänyt kaapissa muutaman vuoden ajatuksella "en luovu tästä jos joskus kuitenkin käytän tätä", on siinä pieni aihe iloon.
Sinapinkeltainen halpisneule pääsi kaapin uumenista käyttöön, kun tajusin laittaa alle valkoisen kauluspaidan. Ja sopiihan tuo kivasti epäkäytännöllisen väriseen takkiininkin :) Pallokuviota ja raitaa jo on, mitäs seuraavaksi? No tähtiä tietenkin!
Vitsillä tilaamastani Espritin kaulahuivista tulikin heti ihan lemppari. Se on pehmeä ja kivan värinen. Toiselta puolelta harmaa, toiselta puolelta vaaleampi. Ja ihanan pehmeä kaulaa vasten. Pakko se on todeta tämän huivin käyttämisen jälkeen, että halvalla ei saa edes hyvää kaulahuivia. Tummansininen on vaaleahipiäisen musta. Ilmojen kylmettyä tuli viimeinkin käyttöä tummansininselle ohuelle palloneuleelle (vai neulokselle?) , jonka ihanana yksityiskohtana on kyynärpaikat.
Neuleen bongasin keväällä Elloksen alennuksesta. Jos pallot kiinnostaa, löytyy vastaava ainakin Lindexin Holly&Whyte -mallistosta Tatamilla tulee vietettyä viikossa 6 - 12 tuntia, joten pidän mielelläni päällä kivannäköisiä, hyviä ja kestäviä treenivaatteita. Tiedettävästi treenivaatteet joutuvat rankan hikoilun kohteiksi joten pesukoneen pyörittäminen lähes joka ilta on perushommaa. Treenivaatteiden on täten oltava kestäviä sekä myös oikeasti teknistä materiaalia.
Kesän ja alkusyksyn aikana pitkän pitkä odotukseni palkittiin ja hankin itselleni rash guardit, jotka oikeasti miellyttävät silmäänikin. Tatami Fightwearin uudet apina- ja panda-rashiet ovat niin suloisia! Jossain vaiheesa pitäisi panostaa vielä lyhythihaiseen rashieen, kimonon alla pitkähihainen rash guard kun on vähän turhan kuuma. Lukkopainiin nämä yksiköt ovat kuitenkin varsin buenot. |
YandaFOOD. SPORTS. LIFESTYLE. MUSIC. Archives
June 2014
Categories
All
Follow
|