Ravintola, joka aiheutti heti sisälle astumisesta lähtien ihailevia huokauksia, löytyy Pursimiehenkadulta. Lungberg oli niin kivasti sisustettu, että olisin voinut roikkua ravintolassa koko päivän vain katselleen, huokaillen ja sisutusideoita mieleen painaen. Jokainen kulma ei tallentunut kameraan asti, mutta jos haluat lepuuttaa silmääsi ihastuttavasti sisustetussa ravintolassa ruokaasi nauttiessa, tämä on the place to go!
0 Comments
Kun elämä pistää vastaan, hengitysharjoituksille ja "kaikki järjestyy kyllä", "ei ole mitään syytä stressata" -ajatuksille on erityisesti tarvetta. Murehtimen ja märehtimen ei tunnetustikaan auta asiaa, siksipä kulutankin energiani tällä hetkellä avautuvien mahdollisuuksien punnitsemiseen ja ajatusleikkeihin. Näillä Ghosts of Paraguayn sävelillä kääntyköön uusi viikko käyntiin: rennon letkeää ja sopivan haasteellista viikkoa kaikille chillstepin parissa! (Touch me -videokin on niin ihastuttava, että sitä voisi tuijotella tuntikaupalla.) GOP tarjoilee muuten Facebookissa silloin tällöin kappaleitaan ladattavaksi ilmaiseksi, tsekkaa jos ihastuit! Olen ihastunut. Ensimaistamisella. Nyt saa kvinoa jäädä kaupan hyllylle, sillä hirssi on niin paljon maukkaampaa. Keittelin pääruoan lisukkeeksi hetken mielijohteesta kaupassa ruokoriin napattuja hirssin hyviä. En tietoisesti ole syönyt hirssiä aikaisemmin, joten en tiennyt millaista makua tai koostumusta odottaa. Mutta niin siinä kävi, että lopulta lapoin hirssiä suoraa kattilasta suuhuni, enkä meinannut osata lopettaa. Mielestäni hirssi on hyvin riisipuuromaista ja saattaapi olla että alan jatkuvan ruispuuron sijaan keittelemään viikonloppuaamuisin puuroni hirssin jyvistä. Keittoaika on noin 25 minuuttia, joten työaamujen mikropuuroversioksi tämä ei taida olla soveltuva.
Pääruoan lisukkeeksi paistoin keitetyt hirssinjyvät pannulla auringonkukansiementen kera, kuten paketin kyljessä vinkattiin. Ja voin sanoa, ettei lisuke ollut lainkaan hullumpi! Ja plussana vielä vlijan gluteenittomuus, joka on selvä tae sille, ettei vatsaa turvota eikä ruokailun jälkeen ole ällöttävän ähky olo. Mihin kaikkeen tuota keksikään vielä käyttää? Kun työt antavat myöden ja joutaa kävelemään hieman kauemmaksi lounaalle, on Sea Horse (Sikala) loistopaikka. Paikka on erityisesti torstaisin varsin mukava, sillä hernekeiton kylkeen saa kovin maukkaan pannarin. Tilaa löytyy ainakin lounasaikaan ongelmitta ja menulta löytyy ihanan perinteisiä ruokia, kuten karjalanpaistia. Perinteisiä ruokia tulee harvemmin tehtyä itse, joten siinäkin mielessä Sikala on mukavaa vaihtelua. Salattipöytäkin on runsas, isompikin nälkä siis lähtee vaikka annokset eivät jättikokoisia olekaan.
Treenien jälkeiseen nälkään ja herkkuhimoon valmistin ilmavaa rahkaa, jonka reseptin löysin sattumalta Ready, Steady, Glow -blogista. Ideana siis lisätä rahkan joukkoon valkuaisvaahtoa. Omasta versiostani jätin pois inkiväärin ja makeutin rahkan lucumalla kun kookospalmusokeri oli lopputunut. Annokseen vatkasin kaksi valkuaista sekä yhden purkin Ehramia ja siitä tuli ihan riittävä annos yhdelle hengelle. Kelpo vaihtoehto laittaa muuten niin vähän käyttämääni omenaa rahkaan ainaisen ananaksen sijaan.
Viikonloppuisen Bonobon keikan jälkimainingeissa julistetaan uusi viikko alkaneeksi todennäköisesti aikaisempia videoita tutumalla artistilla. Vaikka Bonobolla onkin useampi hyvä kappale, tajusin vasta keikalla, että niistä mikään ei kuitenkaan erityisemmin sykähdytä. Ja sykähdyttämisellä tarkoitan sitä, että kappaletta soittaisi repeatilla kerta toisensa jälkeen kyllästymättä. Kylmiä väreitä kulki koko kropan läpi silloin tällöin, valaistus oli hienosti hoidettu ja featti upea. Mutta silti en ollut hurmiossa keikkapaikalta poistuttuani. Enkä tiedä miksi. Pitkän pohdinnan jälkeen päädyin jakamaan teille Emkayn ja senkin remix-versiona. Tänään(kään) Bonobo ei vaan tahtonut maistua. Painonseurannan aloittamisesta on nyt kaksi viikkoa. Ja tänä aamuna vaaka näytti kisapainoa. Ensimmäisellä viikolla jätin herkut ja alkoholin pois, mutta söin raskaampia lounaita kuten burritoja ja pippuriporsasta. Takapakkia tuli 9.2 - 11.2 kaksien juhlien ja krapulaherkkujen vuoksi ja 9.2 jäi punnitseminenkin tekemättä. Toisella viikolla lounaat olivat kevyitä, salaattia tai keittoa, ja vain päivällinen raskaampi (kanawokkia kvinoalla, jauhelihaa kvinoalla). Lisäksi gluteeni poistui ruokavaliosta lähes kokonaan, toisin sanoen ruokailut ja rytmi ovat pikkuhiljaa muuttuneet taas normaaliksi. Kiloja on lähtenyt toistaiseksi siis 2,2 kg. 65 kiloon asti tiputtaminen epäilyttää silti hieman. Ensinnäkään en jo ennestään sovittujen menojen vuoksi ole varma pääsenkö edes osallistumaan no-gi -kisoihin. Toisekseen 66,5 kg on normaalipaino ja 1,5 kg:n pudottaminen saattaa olla aika haastavaa ("Juoksulenkkejä vaan!", toteasi valmentajani). Toisaalta pidän haasteista ja olisi mielenkiintoista katsoa mitä tuohon vaaditaan, mutta niin pitkään, kun en ole 100% varma osallistumisestani kisoihin, tiedän, että en saa itselleni riittävää motivaatiota.
Ruusut, jotka nuutuivat heti ensimmäisen päivän jälkeen, kuvastavat hyvin fiilistä rankan viikon jälkeen.
Mitäpä sitä kieltämään: kun ikää tulee, ei kroppa kestä enää samalla lailla kuin nuorena ilman ihan oikeasti hyvää ja säännöllistä kehonhuoltoa. Pitkät venyttelyt olen tunnollisesti nyt tehnyt treenien jälkeen vaihtelevasti, mutta välipäivinä tunnollisemmin, mutta sekään ei ole enää tarpeeksi, kun kroppa on niin juntturassa. Eroa silti huomaan, enää kroppa ei sentään ole itkujumissa. Tilanne yhdistettynä kaipuuseen joogatunnille, johti ahkeraan surffailuun netissä etsien muistinvirkistystä asanoihin, kunnes tajusin omistavani vuosia sitten alelaarista nappaamani jooga kirjan: Joogaa naisille. Yleisen esittelyn jälkeen kirjassa on jokaiseen elämäntilanteeseen omat asanavinkit, mutta mikseipä kyseisiä liikkeitä voisi tehdä muutenkin. Kirja innoitti haasteeseen: aloitan aamun aurinkotervehdyksillä viikon verran. Tervehdyksiä onkin tullut tehtyä, vaikka aamuisin kroppa tuntuu aivan äärettömän kankealta. Viiteen aurinkotervehdykseen menee alle 10 minuuttia, mieli ja kroppa herää ja tulee mukavan lämmin.
Etsinnässä vielä pidempi joogarutiini, joka olisi erityisen hyvä kamppailulajien harrastajille ja jonka parissa voisi niin kehon kuin mielenkin rauhoittaa. Viikonloppuna oteltiin joukkueiden SM-kisat, johon lähdettiin ensimmäistä kertaa. Homma hoidettiin menestyksekkäästi kotiin, pitkän päivän päätteeksi meillä oli kaikista kiiltävin mitali kaulassa. Itse autoin joukkueemme voittoon voittamalla kummatkin ottelut, toisen pisteillä, toisen kimuralla. Muutoin suoritukseeni en ollut lainkaan tyytyväinen, eivätkä ne yltäneet läheskään samalle tasolle kuin aikaisemmet ottelut. Lieneekö pitkä odottelu (yli 7h) kisapaikalla väsyttänyt sen verran, ettei pääkoppa toiminut ja ottelutkin tuntuivat erityisen raskailta. Ensimmäinen vastustaja ja ensimmäinen matsi, voitto meidän joukkuelle pistein 6 - 0 . Roikuin suurimman osan matseista guardissa jalat tuskaisen kipeinä, ja päinvastoin kuin yleensä, tuntui että 5 minuuttia oli yhtä kuin ikuisuus. Pää oli rento ja huoleton, mutta kroppa jäkitti hullun lailla ja tuntui erityisen raskaalta. Fiilis kisapaikalla oli meidän omien joukkueiden kesken varsin mahtava ja muutenkin yleistunnelma oli erilainen kuin yksilökisoissa. Huutoa ja kannustusta kuului joka suunnasta kun treenikaverit, eli muut joukkueen jäsenet, saivat olla ihan vierestä katsomassa otteluita. Kimuran vääntöä Toinen vastustaja ja ensimmäinen matsi, voitto meidän joukkueelle kimuralla. Mitaleita lähdettiin juhlimaan toki, vaikka väsymys oli huima. Juhlimisen ja krapulamättämisen jälkeen vaaka ei näyttänyt miellyttävää lukemaa, mutta äkkiäkös sitä taas ollaan ruodussa :-)
|
YandaFOOD. SPORTS. LIFESTYLE. MUSIC. Archives
June 2014
Categories
All
Follow
|