Kisadieetin aloitan yleensä kaksi viikko ennen kisoja. Kun varsinaisesti ylimääräisiä kiloja ole, on painon putoamisvauhti jokseenkin maltillista. Dieettini koostuu melko pitkälti yleensä salaatista, ja pyrin syömään viisi kertaa päivässä. Treenit tai muu ohjelma saattoi välillä sotkea ruokailurytmiä, jolloin ruokailuja jäi välistä. Nälkä ei kurninut kahden viikon aikana muistaakseni kertaakaan, yllättävän pienillä määrillä sitä pärjää ja treeneissäkin jaksaa. Tähän dieettiin mahtui myös pientä herkuttelua, belgialaisella suklaalla (kiitos vaan työkaverille, joka niitä vieraillessaan toi..) ja fudgella (ostin kisojen jälkeiseen herkutteluun, mutta vahingossa söin jo ennen kisoja. Hups!). Kahden viikon jälkeen voin kyllä sanoa, että oli ihana syödä jotain muuta kuin salaattia ja jättää joka-aamuinen vaa'alla käynti väliin :) Maanantai 31.1. Aamupala: 2 dl Chia-vanukasta Lounas: sipulikeittoa, pala ruisleipää Välipala: banaani, 2x mandariini Päivällinen: 1dl punaisia linssejä, 2dl kanakastiketta Välipala: 2x banaanilettu Iltapala: keitetty kananmuna Tiistai 1.4 Aamupala: Mandariini Lounas: Kanafilee, salaattia, keitettyä parsakaalia Välipala: - Päivällinen: ?? Välipala: Keitetty kananmuna <kävelylenkki> Iltapala: 2 dl kanakastiketta Keskiviikko 2.4 Aamupala: ruispuuroa kookospalmusokerilla Lounas: lohimedaljonki, salaattia, kourallinen ranskalaisia Välipala: purkki Ehramia + purkki ananasta Päivällinen: - <kävelylenkki> Välipala/Iltapala: purkki vaaleaa tonnikalaa, greippi Torstai 3.4 Aamupala: kookos-banaani-smoothie, ruispuuro kookospalmusokerilla Lounas: iso annos kanasalaattia Välipala: - Päivällinen: iso annos fetasalaattia <treenit> Iltapala: Chia-vanukas 2 dl Perjantai 4.4 Aamupala: Froosh-smoothie, kaksi palaa ruisleipää Lounas: kukkaalia ja lihamureke Välipala: banaani ja omena Päivällinen: paistettua kesäkurpitsaa ja munakoisoa, valkokaalia Iltapala: Nakd-raakapatukka, kourallinen manteleita Lauantai 5.4 Aamupala: purkki Ehramia + purkki ananasta, kaksi paistettua kananmunaa <treenit> Lounas: - Välipala: Chia-vanukas Päivällinen: dali punaisista linsseistä, kourallinen manteleita Iltapala: kourallinen manteleita, greippi Sunnuntai 6.4 Aamupala: purkki Ehramia + purkki ananasta, greippi Välipala: kourallinen manteleita Päivällinen: dali punaisista linsseistä + fudgea (namm!) <treenit> Iltapala: Rawbite-raakapatukka Maanantai 7.4 Aamupala: kaksi ruisleipää, Froosh-smoothie, mandariini Lounas: porkkanakeitto, kaksi pientä palaa ruisleipää, pieni salaatti Välipala: omena, mandariini, kolme pientä pääsiäissuklaamunaa Päivällinen: dali punaisista linsseistä, kaksi siivua savustettua lohta Iltapala: kaksi siivua savustettua lohta Tiistai 8.4 Aamupala: ruispuuroa Lounas: kanasalaatti, pala patonkia Välipala: banaani Päivällinen: kanasalaattia <treenit> Iltapala: Rawbite-raakapatukka Keskiviikko 9.4 Aamupala: ruispuuroa Lounas: kanasalaatti, pitaleipä Välipala: - Päivällinen: purkki Ehramia + purkki ananasta Iltapala: kaksi desiä kanafilesuikaleita Torstai 10.4
Aamupala. Froosh-smoothie, ruispuuro Lounas: kanasalaatti Välipala: 3x pieni sulkaamuna Päivällinen: purkki tonnikalaa, 1dl kanafilesuikaleita <treenit> Iltapala: avokado, kaksi porkkanaa Perjantai 11.4 Aamupala: paahtopaistipatonki, smoothie Lounas: kanasalaatti, pala patonkia Välipala: kaksi pientä suklaamunaa Päivällinen: kolme paistettua kananmunaa, purkki vaaleaa tonnikalaa Iltapala: kaksi quinoatoffeepatukkaa Lauantai 12.4 (kisapäivä) Aamupala: kaksi palaa ruisleipää Kisapaikalla vuoroa odotellessa kaksi palaa ruisleipää ja Rawbite-raakapatukka. Punnitus ennen ensimmäistä ottelua puku päällä ja vaaka näytti 68,3 kg. Kun sain koivet (nilkan ja polven) kutakuinkin kuntoon rasitusvamman (?) jäljiltä, siirtyi kipu käteen. Erilaisissa taivutustilanteissa rannetta vihloo kovinkin ilkeästi aiheuttaen jatkuvaa varomista ihan arjen askareissakin. Eihän ranteen kipuilu estä juoksemista tai salilla jalkatreenin tekemistä, mutta myönnettäköön, että tämä vei fiilikset urheilusta kokonaan. Lajitreeneissä ranteet ovat kovilla, eikä sparri oikein jatkuvan vihlomisen takia luonnistunut, joten tyydyin lähinnä katselemaan muiden painimista. Harmittihan tuo. Avuksi hain magnesiumsuihketta, jonka olin joskus aikaisemmin lukenut auttavan kipuiluun. Hain pullon Better You-merkin suihketta Ruohonjuuresta ja kyseisestä tuoteperheestä "joint sprayn". Hieman skeptisesti tuotetta kokeilin, mutta yllättäen suihkeella olikin välitön vaikutus! Tutkimusten mukaan ulkoisesti käytettävä magnesium imeytyy huomattavasti paremmin kuin sisäisesti nautittuna. Tutkittu on myös se, että 48 tunnin kuluessa magnesium levittyy kaikkialle elimistöön, suihkuttipa tuotetta mihin tahansa. Ei hullumpi lupaus sekään!
Muistuttaakseni itseäni ranteen varomisesta, hain vielä rullan itsekiinnittyvää tukisidettä. Katsotaan josko näillä saisi helpotusta nyt ranteen rasitusvammaan (?). Yksi toisensa jälkeen alkuvuoden menoja taputellaan ja kalenteri alkaa näyttämään vapaammalta. Macaco Branco järjesti ammattilaisten jiu-jitsu tapahtuman, Primates - Professional Jiu-Jitsu, Helsingissä Teatteri Forumissa. Tapahtuma oli loppuunmyyty ja monet jäivät kaipaamaan lippuja tähän ikiensimmäiseen tapahtumaan Suomessa. Ohjelman loputtua järjestäjät hehkuttivat järjestävänsä tapahtuman myös uudestaan, joten liputta jääneillä on toivoa :-) Teatteri oli tupaten täynnä, istumapaikkoja ei riittänyt läheskään kaikille. Tunnelma oli kuumuudesta ja huonosta ilmankierrosta huolimatta hyvä. Ohjelma kesti kolmisen tuntia ja aika meni kuin siivillä matseja seuratessa. Nähtiinpä tapahtumassa myös vyögraduointi, jossa Fabio Curgel videon välityksellä myönsi mustan vyön. Tilanne sai itseni herkistymään, eläydyin niin täysin tilanteeseen ja siihen fiilikseen mikä mustan vyön saaneella, Greger Forselilla, mitä todennäköisimmin oli.
Kuten tapahtumassa tuli esille moneen kertaan, on hienoa miten BJJ on Suomessa kehittynyt ja kasvanut pienistä salikisoista tämän kaltaisiin tapahtumiin ja isoihin kisoihin. En voi muuta kuin itsekin allekirjoittaa tämän: aloittaessani lajin harrastamisen 2010, olin seuramme toinen nainen joka peruskurssilta jatkoi harrastusta. Nyt naisia seurassamme on jopa 7! Painonseurannan aloittamisesta on nyt kaksi viikkoa. Ja tänä aamuna vaaka näytti kisapainoa. Ensimmäisellä viikolla jätin herkut ja alkoholin pois, mutta söin raskaampia lounaita kuten burritoja ja pippuriporsasta. Takapakkia tuli 9.2 - 11.2 kaksien juhlien ja krapulaherkkujen vuoksi ja 9.2 jäi punnitseminenkin tekemättä. Toisella viikolla lounaat olivat kevyitä, salaattia tai keittoa, ja vain päivällinen raskaampi (kanawokkia kvinoalla, jauhelihaa kvinoalla). Lisäksi gluteeni poistui ruokavaliosta lähes kokonaan, toisin sanoen ruokailut ja rytmi ovat pikkuhiljaa muuttuneet taas normaaliksi. Kiloja on lähtenyt toistaiseksi siis 2,2 kg. 65 kiloon asti tiputtaminen epäilyttää silti hieman. Ensinnäkään en jo ennestään sovittujen menojen vuoksi ole varma pääsenkö edes osallistumaan no-gi -kisoihin. Toisekseen 66,5 kg on normaalipaino ja 1,5 kg:n pudottaminen saattaa olla aika haastavaa ("Juoksulenkkejä vaan!", toteasi valmentajani). Toisaalta pidän haasteista ja olisi mielenkiintoista katsoa mitä tuohon vaaditaan, mutta niin pitkään, kun en ole 100% varma osallistumisestani kisoihin, tiedän, että en saa itselleni riittävää motivaatiota.
Viikonloppuna oteltiin joukkueiden SM-kisat, johon lähdettiin ensimmäistä kertaa. Homma hoidettiin menestyksekkäästi kotiin, pitkän päivän päätteeksi meillä oli kaikista kiiltävin mitali kaulassa. Itse autoin joukkueemme voittoon voittamalla kummatkin ottelut, toisen pisteillä, toisen kimuralla. Muutoin suoritukseeni en ollut lainkaan tyytyväinen, eivätkä ne yltäneet läheskään samalle tasolle kuin aikaisemmet ottelut. Lieneekö pitkä odottelu (yli 7h) kisapaikalla väsyttänyt sen verran, ettei pääkoppa toiminut ja ottelutkin tuntuivat erityisen raskailta. Ensimmäinen vastustaja ja ensimmäinen matsi, voitto meidän joukkuelle pistein 6 - 0 . Roikuin suurimman osan matseista guardissa jalat tuskaisen kipeinä, ja päinvastoin kuin yleensä, tuntui että 5 minuuttia oli yhtä kuin ikuisuus. Pää oli rento ja huoleton, mutta kroppa jäkitti hullun lailla ja tuntui erityisen raskaalta. Fiilis kisapaikalla oli meidän omien joukkueiden kesken varsin mahtava ja muutenkin yleistunnelma oli erilainen kuin yksilökisoissa. Huutoa ja kannustusta kuului joka suunnasta kun treenikaverit, eli muut joukkueen jäsenet, saivat olla ihan vierestä katsomassa otteluita. Kimuran vääntöä Toinen vastustaja ja ensimmäinen matsi, voitto meidän joukkueelle kimuralla. Mitaleita lähdettiin juhlimaan toki, vaikka väsymys oli huima. Juhlimisen ja krapulamättämisen jälkeen vaaka ei näyttänyt miellyttävää lukemaa, mutta äkkiäkös sitä taas ollaan ruodussa :-)
Brasilian reissulla moni kehui Saulo Ribeiron Jiu-Jitsu University -kirjaa, ja kehoittivat ehdottomasti hankkimaan sen. Päädyin ostamaan kirjasta oman kappaleen, kun Adlibriksellä kirjan hintakaan ei päätä huimannut. Kirja jakautuu vyötasojen mukaan osioihin, joista esimerkiksi valkovöisen kohdalla käydään läpi pelkkää selviytymistekniikkaa, eli lähinnä vastustajan lopetusten puolustamista. Sinivöiselle käydään läpi pakoja, purppuralle guardia, ruskealle guardin ohitusta ja mustalle lopetuksia. Jaottelu on mielenkiintoinen, mutta jaottelun takana on selkeä ajatus. Tekniikat on selitetty mielestäni riittävän yksityiskohtaisesti ja kirjassa on myös paljon kuvia jokaisesta tekniikasta. Ei tästä kirjasta ainakaan haittaa voi olla ja kiva perehtyä teoriatasolla tekniikoihin kirjan parissa, sen sijaan, että istuisi koneen äärellä lukien tekstiä verkosta tai videoita katsellen.
Vuosi vaihtui helmikuulle ja itselleni se tarkoitti painonseurannan alkamista. Siinä missä muut olivat tipattomalla tammikussa ja aloittivat urheiluharrastuksia, minä söin ja join vapaasti ja viikon urheilumäärätkin jäivät tavoitteista jälkeen polven arkuuden sekä lievän flunssan vuoksi. Nyt on aika palata ruotuun, sillä kisavaa'alla ei sovi joutua diskatuksi. Niinpä punnitsin itseni ensimmäisen kerran sitten melkein kahteen kuukauteen. Onneksi tammikuun aikana järki on automaattisesti ollut hommassa mukana, joten lukema ei ollut montaa kiloa yli "normaalin". Enkä oikeastaan tiedä voiko vajaan kahden kilon ollessa kyseessä edes puhua varsinaisesti painonnoususta, tuon verran kun paino heittelee normaalistikin. Niin tai näin, ruokailussa on palattava normaaliin ja painoa ryhdyttävä seuraamaan. Aikaa on 5 viikkoa, eli varsin reilusti, kun kaksi kiloa saa pois jo muutamassa päivässä. Tarkoitus on olla kaukaa viisas ja välttää ylimääräistä stressiä painon vuoksi, välttyä siltä, että kisapäivänä joutuu keskittymään kisapaikalla grammojen sulatteluun sekä ehkä mahdollisesti tiputtaa vielä hieman extraa, joka mahdollistaisi osallistumisen lukkopainin SM-kisoihin alempaan painoluokkaan.
Aamupaino 1.2: 68,9 kg Tavoite vähintään 67 kg, mieluiten 65,5 kg. Jonkin sortin rasittumisesta, lievästä tulehduksesta tms. vihjaava polvi sai hoitoa kinesioteipein. Tutkittuani turhautumiseen asti erilaisia polvitukia tuntui kinesioteippi paljon helpommalta vaihtoehdolta. Koska kokemusta teippaamisesta tai sen toimivuudesta ei ollut aikaisemmin, päädyin hankkimaan esileikattuja polveen tarkoitettuja teippejä Kinesioteippaushopista . Paketissa oli kolme erimuotoista teippiä sekä yksityiskohtaiset ohjeet teipin kiinnittämiseen. Lähdin testaamaan teipin apua samantien treeneihin, mutta teippi ei pysynyt kovinkaan pitkään paikoillaan, koska en ollut venyttänyt sitä kiinnittäessä tarpeeksi. Teipin pitäisi kestää saunomista ja suihkussakäyntiä ja pysyä paikoillaan 2 - 3 päivää, mutta omalla kohdallani tämä ei toteutunut ensimmäisellä yrittämällä. Toisella yrittämällä tajusin venyttää teippiä riittävästi, jotta alla olevan kuvan mukaisia ryppyjäkään ei teippiin jäänyt ja tuki pysyi paikoillaan joitakin päiviä, kunnes alkoi irtoamaan päistä housujen jalkaanlaittamisen ja poisottamisen seurauksena. Teipin laittamisen jälkeen en tuntenut polvessa mitään, mutta noin tuntia myöhemmin alkoi tuntumaan jotain, jota ehkä paineeksi voisi kutsua. Treenien aikana polvi ei ainakaan oireillut yhtä paljon kuin aikaisemmin, eli jotain pientä hyötyä teippauksesta varmaankin oli. Polvi tuntuu jo paremmalta, mutta en usko teippauksilla olleen siihen varsinaista merkitystä, sain nimittäin otettua itseäni nisakasta kiinni ja ryhdyin venyttelemään treenien jälkeen. Eipä tuo ennenkuulumatonta olisi, että kireät lihakset aiheuttaisivat kipua. Joka tapauksessa, jos joskus vielä päädyn teippejä kokeilemaan, ostan teippiä metritavarana, paketissa olleita suikaileita kun osaisi leikata vaikka silmät kiinni....
Koska reissu Brasiliaan oli yhdistetty treeni-loma -reissu, oli treenaaminen suuressa osassa ja se rytmitti päiviä. Nyt oppineena, en toista enää samaa virhettä ja maksa treenejä koko reissun ajaksi heti ensimmäiseen paikkaan, vaan käyn tutustumassa edes muutamaan eri saliin ennen päätöksen tekemistä. Kämppätovereiden kokemusten perusteella mentiin ensimmäisenä Gracie Barran salille, johon pitkän "keskustelun" ja Google translatorin käytön avulla saatiin hankittua kuukauden kortti. Hinnat ovat jonkin verran korkeammat Brasiliassa kuin Suomessa, ja kuukauden treenit maksoivat 79 euroa. Gringot otettiin salilla hyvin vastaan, kyseltiin innostuneena mistä päin ollaan ja kuinka kauan ollaan treenattu. Suurin osa treenikavereista ei puhunut englantia, mutta siitä ei juurikaan tullut ongelmia. Ohjaajatkin puhuivat vaihtelevasti englantia ja välillä oli tarvetta pyytää jotakuta englanninkielen hallitsevaa tulkkaamaan. Melko nopeasti huomasin että Gracie Barra on jokseenkin kulttimainen ja armeijan kurinalaisuutta noudattava seura. Jo pelkästään puvun on oltava Gracie Barran patcheilla varustettu ja jos gringo menee paikalle, on suositus, että puvussa ei ole minkään muun seuran patcheja. Tekniikkaa näytettäessä seistiin vyöjärjestyksessä rivissä seinän vieressä. Alkulämmittelyt olivat aina samat, samoin loppuvenyttelyt ja -jumpat. Matolla ei saanut juoda ja matolle mennessä ja sieltä poistuttaessa oli kumarrettava. Jos tulit myöhässä tunnille ja ohjaaja oli jo näyttämässä tekniikoita, oli odotettava että ohjaaja antaa luvan astua matolle. Jokaista treenikaveria käteltiin ja tervehdittiin "oss!". Tunnin lopuksi siirryttiin jälleen vyöjärjestykseen riviin seinän viereen, kummarrettiin kahteen suuntaan ja lopuksia käytiin jokainen treenikaveri ja ohjaaja läpi kätellen ja kiittäen "oss!". Pidin kuitenkin siitä, että samaa positiota käytiin läpi koko viikon ja tekniikoita per tunti tuli vain 2-3. Tekniikkatreenin jälkeen drillattiin kyseistä positiota, jotta pääsi testaamaan tekniikoita käytännössä. Tunnin jälkeen oli erillinen sparraustunti, jossa varsinaisesti painittiin. Sparrikaveria ei valittu itse, vaan sparriin halukkaat seisoivat kiltisti jälleen seinän vieressä vyöjärjestyksessä ja odottivat, että ohjaaja parittaa sparriin jonkun kanssa. Ensimmäisenä matolle otettiin isoimmat vyöarvot ja sen jälkeen heille alettiin katsomaan sparrikavereita. Todella harvalla oli hammassuojat, joka ehkä kertoo siitä millaisella asenteella kyseisellä salilla painittiin. Viikon treenattuani Gracie Barralla, lähdin vierailemaan ihan kämpän vieressä olevalla Gordon salilla. Tiesin heti, että kyseinen sali oli omanlaisempi, rennompi. Gringot otettiin myös siellä lämpimästi vastaan, eikä tullut ulkopuolinen olo. Tunti aloitettiin menemällä vyöjärjestykseen, kumartamalla ohjaajaa "oss!" ja ojentamalla treenikortit. Edistyksellisiä magneettikortteja saleilla ei siis ollut, vaan jokaisella oppilaalla oli omalla nimellä varustettu pahvinen treenikortti, joka tuli ennen tuntien alkua napata respasta. Ohjaaja keräsi kortit ja respa merkkasi kortteihin paikallaolon. Alkulämmittelyt veti joka kerta eri henkilö, joten lämmittelyt eivät olleet joka kerta samat. Sen jälkeen tehtiin parin kanssa haluamiansa alasvientiharjoituksia, ilman alasvientiä. Lämmittelyn jälkeen katsottiin tekniikkaa, 2 - 3 eri temppua samasta positiosta. Ohjaajan ympärille keräännyttiin ringiksi, sen sijaan, että oltaisiin orjallisesti seisty seinän vieressä seuraamassa, kuten GB:llä. Lopuksi sparrattiin. Jälleen kerran ohjaaja päätti kuka sparraa kenenkin kanssa, joka mielestäni oli ihan hyvä asia. Suurimman osan ajasta sparrasin ruskea- ja mustavöisten kanssa. Täällä sparraus oli rankempaa ja siinä oli enemmän tekemisen meininkiä. Sparri otettiin tosissaan! Innostuneena Gordon salista nukuin yön yli ja tein lopulta päätöksen: siirryn sinne treenaamaan. Gracie Barran alkulämmittelyt ja -loppujumpat tulivat jo viikon jälkeen korvista ulos ja meno siellä oli liian vakavaa omaan makuuni ja verrattuna siihen mihin olin tottunut Suomessa. Pulitin Gordolle reilun kahden viikon treenaamisesta suunnilleen 70 euroa. Vaikka treenipaikka oli jo löytynyt, päätimme silti käydä tutustumassa vielä Alliancen saliin Leblonissa. Sali oli muuttanut uusiin uutuuttaan hohkaaviin tiloihin vain 10 päivää aikaisemmin. Sielläkin meidät otettiin hymyillen vastaan, treenikerrasta joudutiin tosin pulittamaan 20 euroa. Porukkaa paikalla oli suhteellisen vähän verrattuna Gordoon ja Gracie Barraan, mutta hyvät treenit saatiin sielläkin aikaiseksi. Erityisen ihanaa salilla oli ilmastointi, jota siis Gracie Barralla eikä Gordon saleilla ole. Suurimmat erot treenaamisessa verrattuna Suomeen oli:
Tottuneena treenaamaan 4- 6 kertaa viikossa, meni kaksi treenikertaa päivässä sujuvasti. Viikonloppuisin en juurikaan treenannut, vaikka Gordolla olisikin ollut lauantaisin aloittelijoiden tunti ja "open mat". Viimeisenä päivänä otin vielä elämäni ensimmäisen yksityistunnin Gordolla Thiagolta. Yksityistunnit ovat Brasiliassa huomattavasti halvempia kuin Suomessa, reilu tunti maksoi vain 45eur. Gordon yksityistunti olisi ollut 75 eur, mutta siltikin edullinen. Jos rahatilanne olisi ollut parempi, olisin ehdottomasti ottanut useamman yksityistunnin. |
YandaFOOD. SPORTS. LIFESTYLE. MUSIC. Archives
June 2014
Categories
All
Follow
|