En tiedä mikä iski, sillä mikään hurja suklaan tai täyteläisen ( tunkkaisen) kakunkaan ystävä ole, mutta niin päätin leipoa brownieita. Alitajunta kai järkeili, että jos browniet on tehty terveellisistä aineksista, se vaikuttaisi myös välittömästi koostumukseen. Browniet valmistuivat Keittiökameleontin gluteenittoman ohjeen mukaan, jonka jostain syystä tein kaksinkertaisena. Resepti oli ohjeen mukaisesti helppo, eikä keittiössä tarvinnut kauaa häärätä kun kakku oli jo uunissa. Sopivan vuoan puuttuessa browniet paistuivat kakkuvuoassa, eli lopputulos olikin kakun muodossa. Kakku on ihan syötävää, mutta montaa lusikallista sitä ei pysty nauttimaan kerralla. Carob-jauhe olisi myös pitänyt tajuta jättää leipomuksesta pois, sillä se maistui liikaa läpi. Mielenkiintoinen kokeilu silti, vaikkakin olen nyt pulassa kakun kanssa: kenelle sen syötän?
0 Comments
Jos pitäisi valita jokin karkki, niin se olisi toffee. Ruohonjuuresta olen herkkunälkään ostanut muutaman kerran quinoa-toffeeta, joka maistuu niin, että sitä voisi syödä nälkäänsä. Tätä makuelämystä lähdin hakemaan, kun testasin ensimmäistä kertaa tehdä itse toffeeta. Kaikessa yksinkertaisuudessaan lucumatoffeeseen sulatetaan kookosöljyä vesihauteessa ja joukkoon sekoitetaan lucuma. Ainekset sekoitetaan tasaiseksi ja joukkoon voi heittää esim. vanilijaa, lakristijauhetta tai kookoshiutaleita. Seos kaadetaan pieneen astiaan ja laitetaan pakkaseen noin 15 minuutiksi.
Oman toffeeni tein mittasuhteilla 1dl sulatettua kookosöljyä ja 2dl lucumaa ja tällä määrällä valmistui kuvan mukainen erä toffeeta. Toiseen erään laitoin joukkoon vanilijaa ja toiseen kookoshiutaleita. Huimaa eroa en maistanut näiden välillä, sillä lucuman maku on niin vahva. Pieni toffeen häivähdys toki näissä oli, mutta maistuivat hieman liian jauhoisilta korvatakseen täysin kaupan toffeen. Saattaa olla kuitenkin, että teen näitä vielä toisen erän eri mittasuhteilla ennen kuin tuomitsen näin helpon herkun :) Viikonloppuna tuli oteltua Suomen mestaruudesta. Jälkimainingit ovat suhteellisen hyvät, tein parhaimman kisavetoni tähän asti, mutta silti jäi paljon asioita hampaankoloon. Mielessä on selvät sävelet siitä mitä asioita pitää kehittää, ja onhan niitä.. Päivät olivat raskaat, paljon jännittämistä sekä omasta suorituksesta että muidenkin, nyt kelpaakin hengähtää ennen seuraavaa koitosta. Kaulaan ripustettiin päivän aikana kaksi mitalia, toinen omasta sarjasta ja toinen avoimesta. Vaikkakin mitalit toki lämmittävät mieltä, tuli kuitenkin ne parhaimmat fiilikset niistä itsensä ylittämishetkistä. Se kaikista kirkkain mitali antaa odottaa itseään, ehkäpä sitten seuraavissa kisoissa?
Viikko käyntiin pikkupakkasella ja loistavalla musiikilla, mikäs sen parempaa! Rankkojen viikkojen keskellä pientä piristystä tuo uusi värikäs tyynyn päällinen, jonka vahingossa ostin Elloksen alesta kesävaatteiden siivellä. Sopiihan tuo hyvin harmaaseen sohvaankin ja aikaisempien tyynyjen rinnalle. Kiva saada jotain pientä uutta asuntoon, sisustushommiin kun ei viimeaikoina ole tullut panostettua, vaikka kaikenlaista tarpeellista ja vähemmän tarpeellista ostolistalla olisikin.
Nyt kävi hyvä tuuri. Se on harvinaista se. Löysin hajoamispisteessä olevan mustan ripirapipikkulaukun tilalle uuden, isomman kuin edellisen, mutta juuri sopivan kokoisen käsiveskan. Uusi versio on nahkaa (niinkuin jatkossa kaikki laukkuni -panostetaan laatuun tässäkin!) ja maksoi naurettavan vähän Fidan -50% -päiviltä. Eikä muuten laukussa paljoa edellisen omistajan käytönjälkeä näy!
Myöhäiseksi meni, mutta vielä kerkiää toivottavaan uuden viikon alkaneeksi! Karista maanantai harteiltasi näillä herkillä sävelillä ja fiilistele itsesi seuraavaan päivään. Tauon jälkeen aloitettu punttien nostelu sai aikaan ajatuksen lähtötilanteen tarkistamiseesta numeroin, jotta kehitystä voisi seurata myös mulla tavoin kuin peilistä ja isonevien painomäärien muodossa. Varasin ajan Inbody-kehonkoostumusmittaukseen selvittääkseni missä tällä hetkellä mennään. Helsingissä mittauksen voi suorittaa esimerkiksi Stamina Trainersilla . Aamun hämärässä saavuin mittauspaikalle, toivotun 2-3 tunnin paastoamisen ennen mittaukseen menoa unohdin siinä määrin, että join aamukahvin. Sillä nyt ei varmaankaan kovin suurta merkitystä mittaustulokseen ollut, ja toistaalta taas sähköimpulssilla mitattava tulos ei muutenkaan ole pilkuntarkka. Mutta suuntaa mittauksella lähdinkin hakemaan.
Mittaustulos jännitti jokseenkin, sillä en osannut arvioida oikeastaan yhtään miltä kehoni tällä hetkellä numeroin näyttää. Lukemat olivat kuitenkin hyvät. Kuulemma oikein loistavat, jos mittaustuloksia analysoitaessa ei oteta huomioon että olen urheilija/kisaaja, mutta vain hyvät kun tämä näkökulma otetaan huomioon. Parannettavaa siis mahdollisimman hyvään "kisakondikseen" pääsemisen näkökulmasta on, rasvaa siis on, jota voisi muuttaa parempaan muotoon, eli lihakseksi ilman, että paino nousisi. Tämä vaikuttaisi samantien myös viskeraaliseen rasvaan, joka on hyvin viitearvojen sisällä, mutta senkin suhteen parannettavaa on, jotta pääsisi ns. urheilijan tuloksiin. Toisaalta mittauksen tekijän mukaan nykyinen viskeraalisen rasvan määrä saattaa olla peruja myös vuoden takaisesta ajasta, jolloin paino oli +14kg ja käski olla stressaamatta liikaa tuosta luvusta. En sterssaa en. Mutta täytyy sanoa, että tämä mittaus kaikenkaikkiaan antoi uutta puhtia salikäynneille. Onhan se kivempi treenatakin, kun on jotain tavoiteltavaa! Törmäsinpä sattumalta hauskaan reseptiin. Gluteenittomaan hampurilaiseen, jonka sämpylä on tehty nuudeleista. Kuulostaa mielenkiintoiselta, eikö? Kyseessä siis ramen burger, jonka tein riisinuudeleista. Taisi käydä kuitenkin niin, että nappasin kaupan hyllystä vähän vääriä nuudeleita, nimittäin riisivermiselliä. "Sämpylän" teko epäonnistui siis joko täysin väärästä mittasuhteesta nuudeleita ja kananmunia tai pelkän nuudelien vuoksi. Nuudelit eivät kovettuneet jääkaapissa vaan sain taputella ne paistamista varten ihan vapaalla kädellä pannulle. Makuun tämä moka ei kuitenkaan vaikuttanut.
Hampurilaisen väliin paistoin jauhelihapihvin, heitin punasipulirenkaita, avokadoa, rucolaa, persilijaa sekä hampunsiemenrouhetta ja seesaminsiemeniä. Hyviä oli! Sitrushedelmien ostamisessa on aina riskinsä ja siksipä ostan niitä harvoin. Kyllähän se nyt on harmittaa, että hedelmän kuorimisen jälkeen saakin maistaa kovin kuivaa ja mautonta appelsiinia, satsumaa tai mandariinia. Mutta nyt kävi niin, että appelsiini olikin oikein maukas, joten pitihän siitä tulla tänne iloitsemaan! Iltapalaksi mehevää appelsiinia ja carob-juomaa
|
YandaFOOD. SPORTS. LIFESTYLE. MUSIC. Archives
June 2014
Categories
All
Follow
|