Olen miettinyt maailmankartan laittamista jossain muodossa seinälle, ajatuksena merkitä siihen tavalla tai toisella kaupungit joissa olen käynyt. Sisustustarraa hvyäksikäyttämällä voisi tehdä alla näkyvän esimerkin mukaisen kollaasin kaupunkien nimistä eri fonteilla. Kollaasi kasvaisi luonnollisesti sitä mukaan, kun tulisi reissattua. Tätä täytyykin miettiä...
Sain tuparilahjaksi ystäviltä lahjakortin sisustustarroja myyvään Wallstyle-verkkokauppaan. Tupareista on jo jonkin aikaa, mutta en ole saanut vielä päätettyä minkälaisen tarran hankin seinääni koristamaan ja tarran sijannillekin on muutama eri vaihtoehto. Eniten tällä hetkellä silmää miellyttää karttatarra, "maailmani", tai sitten vaihtoehtoisesti jokin oma teksti. Inspiraatiota omaan tekstiin hain netistä, ja kivaa ideaahan sieltä löytyikin. Olen miettinyt maailmankartan laittamista jossain muodossa seinälle, ajatuksena merkitä siihen tavalla tai toisella kaupungit joissa olen käynyt. Sisustustarraa hvyäksikäyttämällä voisi tehdä alla näkyvän esimerkin mukaisen kollaasin kaupunkien nimistä eri fonteilla. Kollaasi kasvaisi luonnollisesti sitä mukaan, kun tulisi reissattua. Tätä täytyykin miettiä... Kuva täältä Kuva täältä Kuva täältä Kuva täältä
0 Comments
Päivinä, jolloin ei ole roskapussien viemistä kummempaa tekemistä, on hyvä flunssailla ja lukea viimeisin Image. Villasukkia vielä kaipailisin, ehkä täksi talveksi saisin sukkaparin kudottua.
Löysin sattumalta uuden, juuri sunnuntain hengailevaan menoon sopivan artistin: Grand National. Kyseisen artistin B-sides, remixies and parties sekä A drink and A quick Decision -levyiltä ainakin löytyi mukavaa taustamusiikkia nuhaiselle. Tulin vinkkaamaan teille Healthwellin loppuunmyynnistä, jossa on mukava määrä tuotteita jopa -60% alessa. Jos olet joskus halunnut kokeilla jotain tiettyä ravintolisää tai superfoodia, mutta tuote on ollut turhan kallis, on tässä oiva tilaisuus hankkia tuote testiin. Toimituskulu paketille on vain 1,90 euroa, joka kannustaa myös vain pienten ostosten tekoon.
Itsehän innostuin alesta sen verran, että napsuttelin kaikenlaisia tuotteita ostoskoriin. Ennen tilaamista kuitenkin muistin, että kukkaron nyörit on vedetty nyt tiukalle ja jätin tilauksen tekemättä. Nyt tarvitaan itsehillintää! Sirkus Finlandia oli pystyttänyt telttansa Kaisaniemeen, ja koska en ollut aikaisemmin sirkuksessa käynyt, suuntasimme katsomaan miten Suomessa sirkusta osataan tehdä. Odotukset showsta perustuivat yleiseen sirkuskäsitykseen; oletin näkeväni nuorallatanssijan, leijonankesyttäjän, tulennielijän ja tietenkin pellen. Koska sirkus lapsimäärästä päätellen oli tarkoiteittu nimenomaan lapsille, oletin shown myös olevan heille sopivaa.
Showhon ei oletuksista huolimatta kuulunut leijonia eikä tulennielijöitä. Akrobatiaa oli eri muodoissa ja pelletkin esiintyivät. Paras ohjelmanumero tuli heti alussa, joka luonnollisesti nosti koko ohjelman odotukset korkealle. Joskin mitään yhtä hienoa ei seuraavan kahden tunnin aikana näkynyt. Positiivinen yllätys oli se, että mielestäni ohjelma tai sen toteutus ei ollut lapsellista lainkaan, akrobaatit olivat seksikkäissä nahka-asuissa ja liikkuminen jokseenkin viettelevää, ja miehet puolestaan esittelivät lihaksiaan kireissä trikoissa ja yläosittomissaan. Silmäniloa showssa siis oli sekä niin miehille kuin naisille. Ainoa hetki, joka sai salin täydeltä lapset kikattamaan, oli perinteinen pelleshow, jossa pellet kaatuilivat ja heittelivät vettä toistensa päälle. Huomionarvoisena seikkana olkoon se, että shown kuuluttajana toimi lapsuudesta tuttu Timo Taikuri! Teltan valaistus ei harmikseni ollut otollinen kuvaamiselle, useita räpsyjä otin talteen, mutta laatu on ruokottoman huonoa. Riittäköön tämä yksi kuva todistusaineistoksi ohjelmasta. Etu on työskennellä Helsingin keskustassa, lähellä useita ravintoloita, joissa kelpaa lounaansa nauttia. Innostus ulkona lounastamiseen on toki vuosien saatossa hiipunut ja työmäärän olessa enemmän kuin riittävä, tulee useimmien vain haettua lounassalaatti työpisteelle. Työkaveri sai kuitenkin tällä viikolla houkuteltua mukaan uuteen ravintolaan, Tres Bonesiin.
Ihastuin paikkaan samantien. Ravintolan sisustus oli juuri täydellinen, ruokalista herkullinen ja itse ruokakin todella maittavaa. Olisin voinut viettää ravintolassa pidempäänkin vain kuvaillen ja ihastellen paikkaa, mutta paikka oli jokseenkin täynnä etten yleiskuvaa paikasta saanut ja toisekseen en halunnut kuvailullani kerätä liikaa huomiota. Toivottavasti ravintolan henki kuitenkin välittyy edes vähän näistä kuvista. Ravintolassa oli upeita eripari tuoleja, laseja ja lautasia. Ihanan rentoa ja kaunista. Vesilaseihin ihastuin ihan täysin. Mistä tuollaisia löytää? Samalla tavalla kun puuro on alkanut tökkimään, on myös iän ikuinen salaatti kaivainnut jotakin uutta piristystä. Paahdettujen kirsikkatomaattien reseptejä ja kuvia olen kuolannut useaan kertaan, mutta kärsimättömänä kokkaajana useiden tuntien uunissa pitäminen ei ole tuntunut varteenotettavalta idealta. Kun on nälkä, on ruoan oltava pöydässä nopeasti. Satuin kuitenkin törmäämään paahdettujen tomaattien versioon, jossa paahtoaika oli lyhyt. Tomaateista tuli samantien yksi lemppareistani ja näitä onkin tehty jo monet satsit. Oliiviöljyä Kookospalmusokeria Suolaa Kuivattua oreganoa (Valkosipulia) Tomaatit pyöritellään marinadissa ja nostellaan leivinpaperin päälle leikkuupinta ylöspäin. Uuniin 250 asteeseen 20 - 30 minuutiksi ja valmista on!
Siirtyminen luonnonkosmetiikkaan alkoi vajaa vuosi sitten. Päätin käyttää olemassa olevat purkit ja purnukat loppuun ja siirtyä tuotteen loppuessa aina sen luonnonokosmetiikkaversioon. Nyt loppui vihdoin ja viimein hiuslakka ja pääsin hankkimaan ensimmäisen luonnonkosmetiikkalakan. Lakkaa ei hirveitä määriä tule käytettyä, yleensä taputtelen sen avulla vain jakaukselta törröttävät uudet hiukset aloilleen. Kokeilun aloitin Santen lakasta ja ainakin muutaman kokeilukerran perusteella voin todeta sen hoitavan hommansa.
Kun Sin Cos Tan julkaisi ensimmäisen levynsä, alkoi sen jatkuvalla soitolla kuunteleminen samantien. Villa Nahia ja Jori Hulkkosta kuunnelleena tiesin, ettei tämä yhteisprojekti voinut olla muuta kuin hyvä. Ja niinhän se olikin. Suorastaan loistava! Toistaiseksi yhteisprojektin parasta antia on kuitenkin tämän vuoden sinkkujulkaisu Limbo, vaikkakin koko 2012 julkaistun levyn sopivan melankolinen sävy sopii syksyn aamuihin, päiviin ja iltoihin. Se on herkkua aina. Uusi levy tulee lokakuun loppupuolella, sitä odotellassa! Puuroaamupala on pikkuhiljaa alkanut nyppimään. Ehrmaniakin on tullut vedettyä aamulla tai välipalalla taas aivan liikaa, niin liikaa, että atooppinen ihoittuma on villintynyt. Maitoproteiinia sisältävät ruoat on laitettava taas pannaan. Oli keksittävä jotain helppoa aamu/välipalaa ilman ällöoloa. Leipää ei tule kovinkaan usein syötyä, koska en pidä sen nauttimisen jälkeisestä olotilasta vatsassa ja noh, muutenkin se hiilarien määrä. Onneksi leipää saa myös muunlaisena. Maidotonta ja glueenitonta leipää nimittäin ja vielä ihan omasta uunista! Leipä sisältää kaurahiutaleiden ohella pellavansiemeniä, auringonkukansiemeniä, chia-siemeniä sekä mantelia. Ohjeen leipään löysin Kiitos hyvää -blogista. 2, 5 dl auringonkukansiemeniä 1 dl pellavansiemeniä 1 dl hasselpähkinöitä tai manteleita (tai puolet ja puolet) 3, 5 dl kaurahiutaleita 2 rkl chia-siemeniä 3 rkl psylliumkuitujauhetta 1 tl merisuolaa 1 rkl hunajaa 3 rkl kirnuvoita tai kookosöljyä 3,5 dl vettä Kuivat aineet sekoitetaan keskenään, veden joukkoon puolestaan sulatettu hunaja ja kookosöljy. Sitten kaikki sekaisin, taikina leipävuokaan jähmettymään jääkaappiin noin kahdeksi tunniksi. Uuniin 30 minuutiksi 175 asteeseen, ja jatketaan sen jälkeen paistamista vielä 40 minuuttia ritilällä. Helppoa, kun ei tarvinnut nähdä vaivaa taikinan vaivaamiseen.
Pidennettyjä viikonloppureissuja varten en ole itse innokas pakkaamaan mukaan isoa matkalaukkua ja turhaa rompetta. Norwegianilla ruumaan menevistä laukuista veloitetaan meno-paluu -matkalta yhteensä noin 22 euroa, turhan takia ei viitsisi ylimääräistä maksaa. Käsimatkatavarat riittävät usein todella hyvin lyhyempiä reissuja varten, varsinkin jos ottaa mukaan monikäyttöisiä tai helposti yhdisteltäviä vaatteita. Pienellä laukulla matkustaessa toki ärsyttävä puoli on kiellettyjen tavaroiden lista sekä nesteiden kuljettaminen. Nesteet tulee olla pakattuna 1litran minigrip-pussiin 100ml:n purnukoissa ja siltikin vähän turvatarkastuksessa jännittää, onko tavarat nyt säännösten mukaisesti pakattu ja eihän varmasti kiellettyjä tavaroita ole mukana. Onneksi muistin nämä rajoitukset ajoissa Prahaan lähtiessä, joten paniikkia ei tullut. Ajattelin, että palashampoo olisi loistavan helppo vaihtoehto reissulle, eikä tarvitsisi käydä hakemassa myrkkyjä/kemikaaleja sisältäviä pieniä shampoopulloja marketista (luonnonkosmetiikka kun on pakattu 100ml:ää isompiin purkkeihin). Koska Flow-kosmetiikan palashampoot eivät ole omalle liukkaalle ja itsepäiselle letilleni soveltuneet, ajattelin hakea matkaan testattavaksi Lushin palashampoon. Tajusin kuitenkin, että Lushin tuotteet eivät ole luonnonkosmetiikkaa, joten oli otettava käyttöön suunnitelma B. Kävin hakemassa Sokokselta Cailapin matkapakkausen, joka pitää sisällään 3x 100ml:n purkkeja sekä 4 kpl pienempiä purkkeja. Dymottamalla nimikoin purkit ja näin sain matkaani normaalit kosmetiikkatuotteeni. Nyt on valmiina purkit myös seuraavia reissuja varten. Kätevää!
|
YandaFOOD. SPORTS. LIFESTYLE. MUSIC. Archives
June 2014
Categories
All
Follow
|