Kuten tapahtumassa tuli esille moneen kertaan, on hienoa miten BJJ on Suomessa kehittynyt ja kasvanut pienistä salikisoista tämän kaltaisiin tapahtumiin ja isoihin kisoihin. En voi muuta kuin itsekin allekirjoittaa tämän: aloittaessani lajin harrastamisen 2010, olin seuramme toinen nainen joka peruskurssilta jatkoi harrastusta. Nyt naisia seurassamme on jopa 7!
Yksi toisensa jälkeen alkuvuoden menoja taputellaan ja kalenteri alkaa näyttämään vapaammalta. Macaco Branco järjesti ammattilaisten jiu-jitsu tapahtuman, Primates - Professional Jiu-Jitsu, Helsingissä Teatteri Forumissa. Tapahtuma oli loppuunmyyty ja monet jäivät kaipaamaan lippuja tähän ikiensimmäiseen tapahtumaan Suomessa. Ohjelman loputtua järjestäjät hehkuttivat järjestävänsä tapahtuman myös uudestaan, joten liputta jääneillä on toivoa :-) Teatteri oli tupaten täynnä, istumapaikkoja ei riittänyt läheskään kaikille. Tunnelma oli kuumuudesta ja huonosta ilmankierrosta huolimatta hyvä. Ohjelma kesti kolmisen tuntia ja aika meni kuin siivillä matseja seuratessa. Nähtiinpä tapahtumassa myös vyögraduointi, jossa Fabio Curgel videon välityksellä myönsi mustan vyön. Tilanne sai itseni herkistymään, eläydyin niin täysin tilanteeseen ja siihen fiilikseen mikä mustan vyön saaneella, Greger Forselilla, mitä todennäköisimmin oli.
Kuten tapahtumassa tuli esille moneen kertaan, on hienoa miten BJJ on Suomessa kehittynyt ja kasvanut pienistä salikisoista tämän kaltaisiin tapahtumiin ja isoihin kisoihin. En voi muuta kuin itsekin allekirjoittaa tämän: aloittaessani lajin harrastamisen 2010, olin seuramme toinen nainen joka peruskurssilta jatkoi harrastusta. Nyt naisia seurassamme on jopa 7!
0 Comments
Ravintola, joka aiheutti heti sisälle astumisesta lähtien ihailevia huokauksia, löytyy Pursimiehenkadulta. Lungberg oli niin kivasti sisustettu, että olisin voinut roikkua ravintolassa koko päivän vain katselleen, huokaillen ja sisutusideoita mieleen painaen. Jokainen kulma ei tallentunut kameraan asti, mutta jos haluat lepuuttaa silmääsi ihastuttavasti sisustetussa ravintolassa ruokaasi nauttiessa, tämä on the place to go!
Kun työt antavat myöden ja joutaa kävelemään hieman kauemmaksi lounaalle, on Sea Horse (Sikala) loistopaikka. Paikka on erityisesti torstaisin varsin mukava, sillä hernekeiton kylkeen saa kovin maukkaan pannarin. Tilaa löytyy ainakin lounasaikaan ongelmitta ja menulta löytyy ihanan perinteisiä ruokia, kuten karjalanpaistia. Perinteisiä ruokia tulee harvemmin tehtyä itse, joten siinäkin mielessä Sikala on mukavaa vaihtelua. Salattipöytäkin on runsas, isompikin nälkä siis lähtee vaikka annokset eivät jättikokoisia olekaan.
Mitä tekisinkään ilman Tres Bonesin luottolounaita? Niin ihania annoksia, niin maistuvia yhdistelmiä, että söin jopa kapriksia perunasaalaatin joukossa hymy huulilla. Lounaslistalta tilattu hampurilainen oli aivan erilainen kuin hampurilaisen olisi odottanut olevan, niin kekseliästä ja maukasta!
Loppuvuodesta G18-ravintolan tilalle pystytti pesänsä Goce , mutta käytiin vasta hiljattain testaamassa paikan lounastarjoilu. Tila oli säilytetty hyvin pitkälti samannököisenä kuin G18 aikaankin, mutta seiniä koristi hauskat puputaulut. Lounasta on tarjolla kolmesta eri hintaluokasta, joista kaksi vaihtoehtoa näyttäisi aina olevan salaatti sekä keittiön suositus. Kokeiltiin paikan lasagnea, joka maistui siltä miltä pitkin ja ennen pääruoan tarjoilua saatiin nauttia ihanasta vielä hieman lämpimästä focacciasta. Salaattia ei lounaaseen kuulunut, joka hieman harmitti. Tapakset taitavat kuitenkin olla kyseisen ravintolan hitti, joten niitä täytynee käydä joku ilta maistelemassa.
Yksi luottolounaspaikoista on ehdottomasti Latva. Ruoat eivät ole koskaan pettymys ja vaikka ruoka olisikin niin sanotusti perusruokaa, on pienillä asioilla annoksesta saatu sopivasti erilainen ja hieman juhlavampi. Tällä kertaa palsternakkakeittoon oli laitettu päälle lohta.
Havittelen Latvassa käydessä aina paikan ihania Marimekon kahvikuppeja sekä jälkiruokaa, joka kuulostaa aina niin houkuttelevalta (huom. maistettu ei ole vielä kertaakaan!). Nopea tarjoilu, ystävälliset tarjoilijat, sijainti ja hyvä ruoka. Siinäpä riittävästi perusteluita lemppariksi! Paras tähän asti syömistäni lounaista tuli nautittua Hokussa, Punavuoressa. Tarkemmin mietittynä, kyseinen annos taisi olla paras koskaan ulkona syömäni ateria! Aterian joka ikinen komponentti oli äärettömän hyvää ja tulin oikein vihaiseksi kun olin tyhjentänyt lautasen. Saako santsilautasen? Salmon teriyaki: Pinnasta rapeaksi paistettua lohta teriyaki-kastikkeella. Tarjoillaan riisin, pikkelöityjen vihannesten ja viher-tai perunasalaatin kanssa. Koko loppupäivän suussa maistui herkullinen teriyakikastike, soija ja riisi. Tätä tulee aivan varmasti syötyä toistekin!
Uhmasin lähes olematonta myrskyä lähtemällä iltalenkille. Huijaamalla itseni vain kävelylle tai pienelle happihyppelylle, olen onnistunut joka kerta tekemäänkin juoksulenkin. Jos taas kotoa lähtiessä ja jo päivän aikana mietin lähteväni juoksemaan, jää koko homma välistä. Juokseminen ei ole lempiurheilulajini, koska se on pääsääntöisesti tylsää. Siihen päälle kun lisäätään lähes joka kerta pistämisen tunne kyljessä ja pomppimisen seurauksena varsin ikävä tunne solisluun kohdalla, on juoksulenkit juuri sen mittaisia kun kivuitta pystyy tekemään. Mutta parempi kai 20 - 40 minuutin pyrähdykset, kun ei juoksua ollenkaan?
Linnanmäki oli auki tällä kaudella viimeisiä päiviä ja sitä juhlistettiin valokarnevaalein. Itse halusin paikalle vasta karnevaalien viimeisenä päivänä, koska halusin nähdä ilotulitukset. Paikka olikin tupaten täynnä, ravintoloihin oli jonoa samoin kuin siihen ainoaan laitteeseen, johon olisin halunnut mennä, eli vuoristorataan. Vaikka olin pukeutunut lämpimästi, olin aivan jäässä, eikä ravintoloiden ruuhkat tai niiden sulkeutuminen odotettua aikaisemmin auttanut lämmittävän teen hankkimisessa.
Ehkä ensi kerralla muistan, että karnevaalit vetävät paljon porukkaa ja reissuun varaudun 1) ihan oikeasti todella lämpimillä vaatteilla 2) teetermarilla ja 3) pienillä eväillä. Viime viikolla tuli tehtyä jotain poikkeuksellista, kävin nimittäin keikalla. Dj Shadow heitti Dj-setin Circuksessa. Odotuksia keikan suhteen ei juurikaan ollut, mutta fiilikset oli tapahtuman jälkeen aika neutraalit. Kun Dj Shadow asteli lavalle, yleisö taputti ja hurrasi, koin pienen hetken palan kurkussa. Mutta sen jälkeen keikka ei oikeastaan aiheuttanut minkäänlaisia tuntemuksia. Mutta mukavaa piristystä keskelle viikkoa tuo keikka oli, basso tuntui sisuskaluissa asti ja ihastelin artistin dekkityöskentelyä. Jouduin kuitenkin jättämään keikan kesken tunnin jälkeen, sillä hapen puute sai aikaan äärettömän huonon olon. En siis nähnyt enkä kuullut mahdollista loppuhuipennusta, joka oli tullut reilu puoli tuntia lähtöni jälkeen.
|
YandaFOOD. SPORTS. LIFESTYLE. MUSIC. Archives
June 2014
Categories
All
Follow
|