Viikonloppuna tuli oteltua Suomen mestaruudesta. Jälkimainingit ovat suhteellisen hyvät, tein parhaimman kisavetoni tähän asti, mutta silti jäi paljon asioita hampaankoloon. Mielessä on selvät sävelet siitä mitä asioita pitää kehittää, ja onhan niitä.. Päivät olivat raskaat, paljon jännittämistä sekä omasta suorituksesta että muidenkin, nyt kelpaakin hengähtää ennen seuraavaa koitosta.
Kaulaan ripustettiin päivän aikana kaksi mitalia, toinen omasta sarjasta ja toinen avoimesta. Vaikkakin mitalit toki lämmittävät mieltä, tuli kuitenkin ne parhaimmat fiilikset niistä itsensä ylittämishetkistä. Se kaikista kirkkain mitali antaa odottaa itseään, ehkäpä sitten seuraavissa kisoissa?