Viikonloppuna oteltiin joukkueiden SM-kisat, johon lähdettiin ensimmäistä kertaa. Homma hoidettiin menestyksekkäästi kotiin, pitkän päivän päätteeksi meillä oli kaikista kiiltävin mitali kaulassa. Itse autoin joukkueemme voittoon voittamalla kummatkin ottelut, toisen pisteillä, toisen kimuralla. Muutoin suoritukseeni en ollut lainkaan tyytyväinen, eivätkä ne yltäneet läheskään samalle tasolle kuin aikaisemmet ottelut. Lieneekö pitkä odottelu (yli 7h) kisapaikalla väsyttänyt sen verran, ettei pääkoppa toiminut ja ottelutkin tuntuivat erityisen raskailta.
Ensimmäinen vastustaja ja ensimmäinen matsi, voitto meidän joukkuelle pistein 6 - 0 .
Roikuin suurimman osan matseista guardissa jalat tuskaisen kipeinä, ja päinvastoin kuin yleensä, tuntui että 5 minuuttia oli yhtä kuin ikuisuus. Pää oli rento ja huoleton, mutta kroppa jäkitti hullun lailla ja tuntui erityisen raskaalta.
Fiilis kisapaikalla oli meidän omien joukkueiden kesken varsin mahtava ja muutenkin yleistunnelma oli erilainen kuin yksilökisoissa. Huutoa ja kannustusta kuului joka suunnasta kun treenikaverit, eli muut joukkueen jäsenet, saivat olla ihan vierestä katsomassa otteluita.
Fiilis kisapaikalla oli meidän omien joukkueiden kesken varsin mahtava ja muutenkin yleistunnelma oli erilainen kuin yksilökisoissa. Huutoa ja kannustusta kuului joka suunnasta kun treenikaverit, eli muut joukkueen jäsenet, saivat olla ihan vierestä katsomassa otteluita.
Kimuran vääntöä
Toinen vastustaja ja ensimmäinen matsi, voitto meidän joukkueelle kimuralla.
Mitaleita lähdettiin juhlimaan toki, vaikka väsymys oli huima. Juhlimisen ja krapulamättämisen jälkeen vaaka ei näyttänyt miellyttävää lukemaa, mutta äkkiäkös sitä taas ollaan ruodussa :-)