Viikonloppuna tuli oteltua Suomen mestaruudesta. Jälkimainingit ovat suhteellisen hyvät, tein parhaimman kisavetoni tähän asti, mutta silti jäi paljon asioita hampaankoloon. Mielessä on selvät sävelet siitä mitä asioita pitää kehittää, ja onhan niitä.. Päivät olivat raskaat, paljon jännittämistä sekä omasta suorituksesta että muidenkin, nyt kelpaakin hengähtää ennen seuraavaa koitosta. Kaulaan ripustettiin päivän aikana kaksi mitalia, toinen omasta sarjasta ja toinen avoimesta. Vaikkakin mitalit toki lämmittävät mieltä, tuli kuitenkin ne parhaimmat fiilikset niistä itsensä ylittämishetkistä. Se kaikista kirkkain mitali antaa odottaa itseään, ehkäpä sitten seuraavissa kisoissa?
0 Comments
Tauon jälkeen aloitettu punttien nostelu sai aikaan ajatuksen lähtötilanteen tarkistamiseesta numeroin, jotta kehitystä voisi seurata myös mulla tavoin kuin peilistä ja isonevien painomäärien muodossa. Varasin ajan Inbody-kehonkoostumusmittaukseen selvittääkseni missä tällä hetkellä mennään. Helsingissä mittauksen voi suorittaa esimerkiksi Stamina Trainersilla . Aamun hämärässä saavuin mittauspaikalle, toivotun 2-3 tunnin paastoamisen ennen mittaukseen menoa unohdin siinä määrin, että join aamukahvin. Sillä nyt ei varmaankaan kovin suurta merkitystä mittaustulokseen ollut, ja toistaalta taas sähköimpulssilla mitattava tulos ei muutenkaan ole pilkuntarkka. Mutta suuntaa mittauksella lähdinkin hakemaan.
Mittaustulos jännitti jokseenkin, sillä en osannut arvioida oikeastaan yhtään miltä kehoni tällä hetkellä numeroin näyttää. Lukemat olivat kuitenkin hyvät. Kuulemma oikein loistavat, jos mittaustuloksia analysoitaessa ei oteta huomioon että olen urheilija/kisaaja, mutta vain hyvät kun tämä näkökulma otetaan huomioon. Parannettavaa siis mahdollisimman hyvään "kisakondikseen" pääsemisen näkökulmasta on, rasvaa siis on, jota voisi muuttaa parempaan muotoon, eli lihakseksi ilman, että paino nousisi. Tämä vaikuttaisi samantien myös viskeraaliseen rasvaan, joka on hyvin viitearvojen sisällä, mutta senkin suhteen parannettavaa on, jotta pääsisi ns. urheilijan tuloksiin. Toisaalta mittauksen tekijän mukaan nykyinen viskeraalisen rasvan määrä saattaa olla peruja myös vuoden takaisesta ajasta, jolloin paino oli +14kg ja käski olla stressaamatta liikaa tuosta luvusta. En sterssaa en. Mutta täytyy sanoa, että tämä mittaus kaikenkaikkiaan antoi uutta puhtia salikäynneille. Onhan se kivempi treenatakin, kun on jotain tavoiteltavaa! Vaikka koko viikko meinasikin mennä urheilun suhteen ihan mönkään, onnistuin viikonlopun aikana kirimään tämän viikon urheiluiksi 6 tuntia tatamilla nujuamista ja 40 minuuttia fillarointia. Pyörä on kyllä varsin oiva kulkupeli, eikä sen hankkiminen juuri ennen kesän alkua ole harmittanut kertaakaan. (Paitsi kerran, kun pyörän kumin vaihto sai aikaan rutkasti kiroilua ja ääneen lausuttuja toiveita huoltovapaasta pyörästä. ) Pyöräilyni on toistaiseksi rajoittunut vaan treenimatkoihin, sillä saa hyvät lämmöt päälle ja treenien jälkeen taas palauteltua kroppaa. Matka treenipaikalle on noin 20 minuuttia suuntaansa fillarilla, saman verran tai jopa enemmän menisi julkisilla. Lisäksi vältyn odottelulta, kun pyörän selkään voi hypätä aikataulua katsomatta. Matka treeneihin kulkee puoliksi puistoreittiä ja puolet ollaan ns. ihmisten ilmoilla. Matkan voisi suorittaa ehkä vähän lyhyempääkin reittiä, mutta olen huomannut ärsyyntyväni niistä kanssaliikkujista, jotka eivät näe pyöräväylän merkkejä tai eivät välitä niistä, tai jotka eivät tiedä, että kulkeminen tapahtuu aina oikealla puolella tietä, olen katsonut paremmaksi mennä hiljaisempia reittejä. Säilytän mielenrauhaani tällä tavalla :) Vielä kerkiää varmaan jokusen viikon fillaroimaan ennen kuin pyörä on parempi laittaa talvilevolle. Kyllä sitä talvella sitten kerkiää taas julkisissa istumaan.
Kaksi kuukautta sitten tilaamani uusi BJJ-kimono saapui toiselta puolelta maapalloa. Pukujen tilaaminen ulkomailta on aina pieni riski, vaikka palautusoikeus useimmiten tuotteissa onkin, veloittavaat putiikit re-stocking feen ja toimituskulut tulee myös maksettavaksi omasta pussista. Ulkomailta kuitenkin saa kivempia pukuja kuin Suomesta, ja kun itselleni on tärkeää, että puku on kiva, ei vaihtoehtoja ole. Puku on Keikon pukuani ohuempi ja pehmeämpi, ei kuitenkaan vanumainen. Puku itsessään A1-kokoisena on vähän liian iso, mutta uskon, että puku kutistuu jonkin verran useiden pesujen jälkeen. Tai sitten olen vain tottunut Keikon pukuuni, joka on hieman nafti... Pitkän harkinnan jälkeen päädyin hankkimaan Competidorin navy bluen värisen Mean Tech -kimonon, jossa on hauskana kontrastina kirkkaanvihreät tikkaukset. Kyseistä kimonoa on tehty vain 200 kappaletta, eli suhteellisen uniikista puvusta on kyse. Lisäksi puvun saatuani huomasin, että kyseinen kimonobrändi lopettaa tuotannon kokonaan. Puvun hankin siis aivan oikeaan aikaan! Ihana pieni yksityskohta pesulapussa, jossa lukee "Use your soul". Lisäksi teksti koko puvun mitalta "Mean tech and mad flow" ja etuliepeessä teksti "Jiu Jitsu is Good". Uusi puku toi myös ehdottomasti helpotusta jatkuvaan pesukoneen pyörittämiseen. Kaksi pukua rotaatiossa on hyvä, kolmas vielä, niin sitten on jo luxusta!
Lähdin käväisemään salikisoissa testatakseni osaamistani tulevia SM-kisoja varten. Odotukset eivät olleet korkealla ja tarkoitus tosiaan oli käydä vain paikan päällä kääntymässä, mutta kolme matsia loppujen lopuksi ottelinkin ja mitalille pääsin. Reissu olikin siis varsin onnistunut, sillä voitin elämäni ensimmäisen kerran otteluni. Olin toki miettinyt etukäteen jo edellisissä kisoissa, miltä se mahtaisi tuntua, kun tuomari nostaisi käteni pystyyn voittajan merkiksi. Mutta kun se oikeasti tapahtui, en osannut reagoida siihen mitenkään. Kipeily tuntui kropassa vielä melko paljon, ja olo ensimmäisen matsin jälkeen ei ollut missään määrin kehuttava. Tatamille asteleminen uudelleen tuntui aika vastenmieliseltä ajatukselta.
Tositilanteessa sitä kuitenkin kiinnittää huomion ihan muuhun, kuin omaan oloonsa. Voitin matseista kaksi kolmesta ja vasta kotiin päästyäni tajusin miten hienolta se tuntuikaan. Hymyilytti vain. Todellisuus on kuitenkin se, että tätä hymyä ei sovi jatkaa kovin pitkään, sillä töitä on tehtävä ja paljon, jos mielii SM-kisoissa menestyä. Tatamilla tulee vietettyä viikossa 6 - 12 tuntia, joten pidän mielelläni päällä kivannäköisiä, hyviä ja kestäviä treenivaatteita. Tiedettävästi treenivaatteet joutuvat rankan hikoilun kohteiksi joten pesukoneen pyörittäminen lähes joka ilta on perushommaa. Treenivaatteiden on täten oltava kestäviä sekä myös oikeasti teknistä materiaalia.
Kesän ja alkusyksyn aikana pitkän pitkä odotukseni palkittiin ja hankin itselleni rash guardit, jotka oikeasti miellyttävät silmäänikin. Tatami Fightwearin uudet apina- ja panda-rashiet ovat niin suloisia! Jossain vaiheesa pitäisi panostaa vielä lyhythihaiseen rashieen, kimonon alla pitkähihainen rash guard kun on vähän turhan kuuma. Lukkopainiin nämä yksiköt ovat kuitenkin varsin buenot. Treenikaverin kanssa pidettiin syksyn treeneistä pieni palaveri silmälläpitäen tulevia SM-kisoja sekä kolmen viikon treenireissua Etelä-Amerikkaan. Normaali treenitahti on 4 - 5 lajitreeniä viikossa, mutta nyt olisi tarkoitus mahduttaa joukkoon vielä kaksi salitreeniä ja juoksua. Kehonhuoltookin olisi panostettava treenimäärien kasvaessa ja muutenkin (& tällä iällä) entistä enemmän.
Fiilis on innostunut, mutta samalla taas epäilevä. Jos jo näillä treenimäärillä tuntuu, etten tee muuta kuin olen hikinen, kuljen treenimatkaa ja pesen treenivaatteita, mitä se tulee treenimäärän noustessa olemaan? Loppujen lopuksi kysehän on aikatauluttamisesta ja omasta totutun rytmin muuttamisesta. Tänään käytiinkin jo vetämässä punttitreeni, katsottiin että liikkeet menee oikein ja jaettiin punttipäivän liikkeet kahdelle treenikerralle. Uuden treenisuunnitelman testaaminen ei ota jos ei annakaan, joten katsotaan mitä minkälaiseksi arki pian muuttuu! Viikonloppuna Jyväskylässä oli sekä lukkopaini- että BJJ-kisat. Reissu oli yllättävän väsyttävä eikä itse Jyväskylää tullut pahemmin kierreltyä kun suurin osa ajasta vietettiin kisapaikalla. Harmi sinänsä, sillä kaupunki näytti todella kivalta! Oma otteluni sunnuntaina ei mennyt ihan nappiin, oma vuoro tuli "yllättäen" ja ottelun sijaan olin ollut niin keskittynyt pelkästään vaa'an lukemiin, että mielikuvaharjoittelu ja itsensä "olen voittamaton"-fiiliksiin buustaaminen jäi minimiin. Annoin vastustajalleni tietämättömyyttäni voittopisteet, joka olikin ainoa asia, joka jäi reissussa harmittamaan. Pienemmässä painoluokassa tuntui helpommalta painia, ja ottelu kulkikin eri tavalla kuin kaksi aikaisempaani. Onneksi kuitenkin uusia kisoja tulee ja tältä reissulta sain taas uusia eväitä ja kokemusta seuraavaa kertaa varten. Poikkeuksellisesti tällä kertaa pääsin hetkeksi jopa päälle half-guardiin. Kun ottelut oli oteltu ja mitalit jaettu, suunnattiin hetkellisesti hyvästelemään kisadieetti Classic American Dineriin. Koko dieetin aikana mielitekona olleet ranskalaiset ja rasvainen ruoka eivät annoksen eteen saatuani enää houkutelleetkaan. En syönyt annoksesta paljoa, ja harmitti, etten vain tilannut salaattia. Hädin tuskin puolikkaasta syödystä leivästä ja muutamasta ranskalaisesta turposi vatsa niin paljon, ettei tarvinnut miettiä miksi sitä vaaleaa hiilarihöttöä kannattaa välttää. Kotiin päästyäni kiitin itseäni kisareissusta nauttimalla pikkolopullon skumppaa. Siihen sai mässäilyt jäädä, sillä painoa pitäisi tiristää vielä noin 2 kg, jos päätän osallistua kolmen viikon päästä oleviin No-gi Finnish Open -lukkopainikisoihin.
Tehtyäni päätöksen otella alemmassa painoluokassa, alkoikin jatkuva vaa'alla ravaaminen. Aamulla, päivällä, ennen treenejä ja treenien jälkeen. Käytin pudotusviikkojen aikana vaakaa enemmän kuin koko elämäni aikana. Jatkuvalla vaa'alla ravaamisesta huolimatta, olin jotenkin täysin jättänyt huomiotta seikan, että paino ei ollut tippunut pariin viikkoon. Kisojen viimeinen ilmottautumispäivä koitti ja päätin ottaa riskin ja ilmottautua alempaan painoluokkaan. Sitten iskikin paniikki. Tein vertailupunnituksia kolmella muulla vaa'alla, jotka kaikki näyttivät eri tulosta. Pahimillaan heitto oli 1,5 kg. Mihin näistä tuloksista uskoa? Helsingin Kisahallilla lopulta ystävälliset vaksit päästivät punnitsemaan itseni sillä ainoalla ja oikealla vaa'alla kuusi päivää ennen kisapäivää. Valitettavasti tulos ei näyttänyt hyvää, eikä itku ollut kaukana. Diskattaisiinko mut vaa'alla? Pitäisikö kysyä jos vaihto isompaan painoluokkaan vielä onnistuisi? Kerkiäisikö vielä etsimään kevyemmän puvun, jolla punnitukseen saisi lisää pelivaraa 200 - 400 g? Kisahallin vaaka, joka näyttikin 2kg liian vähän saaden aikaan viimeisen viikon paniikin. Kun kyseessä on ensimmäinen painonvetokerta, ei taustalla ollut kokemusta itselleen parhaista pudotuskeinoja ja minkä verran milläkin toimenpiteellä painoa saa alas. Neljä päivää ennen kisoja, aamupaino oli 500g vajaa tavoitellun. Ilmeisesti edellisenä päivänä syöty kevyt lounas (kanafilee ja avokado) sekä lajitreenien vetäminen ilman juomista (ja hikoileminen kuin sika), oli oikea temppu. Paino laski vielä lisää, kun jatkoin kevyellä päivällisellä ja kävin vetämässä juoksulenkin ja pitäydyin juomasta vettä tunnin verran lenkin jälkeen. Neljä päivää ennen kisoja illalla olin jo kisapainossa! Mikä fiilis!
Tärkeinpänä tehtävänä oli enää saada ylläpidettyä saavutetua painoa, joka onnistui sekin jokseenkin helposti. Join vettä vain sen minkä tarvitsi, söin kevyesti (eli salaattia ja kanaa) ja energiaa otin Ruohonjuuresta ostamistani raakapatukoista, cocoa nibseistä ja mulperimarjoista. Enää ei tarvinnut kiinnittää huomiota ruoan kalorimäärään, vaan sen painoon. Nälkä murisi mahassa välillä, mutta en huomannut sen vaikuttavan kisapäivän fiilikseen tai jaksamiseen. Kisoja edeltävänä iltana kävin vetämässä vielä 20 minuutin juoksut ja kisapäivän aamuna paino olikin 600 g alle rajan. Vaikka vedinkin ennen otteluani kupin kahvia ja raakapatukan, "hikoilin" ne samantien lämmittelyissä ja otteluun mennessä ohitin vaa'an kevyesti lukemalla 68,3 kg. Punnituksen läpäiseminen oli itselleni ehdottomasti jo puoli voittoa. Olin ylpeä omasta itsekurista, joka tälläiselle ruoasta nauttijalle ja fiilistelijälle vaati henkistä kanttia. Ottaen huomioon painonvedon käytännön helppouden, ei raskaaseen sarjaan taida olla enää paluuta. Kaksi ensimmäistä BJJ-kisaani ottelin raskaassa sarjassa. Matkaa alempaan painoluokkaan oli "niin paljon", että mieleeni ei tullutkaan painonpudotus. Käytännössä raskaassa sarjassa otteleminen tarkoittaa, ettei yläpainorajaa ole, mikä ei ainakaan edesauttanut kisoissa menestymistäni. Kun tekniikka ja osaaminen ei ole vielä tarpeeksi vahvaa, on vastustajan koolla merkitystä. Kun kiloja karisi kevään ja kesän aikana kuin itsestään, alkoi pienempi painoluokka houkuttamaan. Lähdin ensimmäiseen painonvetooni soitellen sotaan -tyylillä. En perehtynyt aiheeseen siis juuri ollenkaan, vaan ajattelin ahkeran liikunnan, vähäistenkin suolaisten herkkujen pannaan laittamisen sekä alkoholin pois jättämisen olevan ratkaisu. Ruokavaliossa ei juurikaan ollut omasta mielestäni korjattavaa, sillä terveellinen ruokavalio on ollut normaalia arkea jo pitkään. En myöskään ole ns. sokerihiiri, eli karkkia tai muita makeita ei juurikaan tule osteltua, joten tämäkään ei ollut ratkaisu. "Painonpudottamisella tarkoitetaan lyhytaikaista, korkeintaanreilunviikon ajan kestävää ”kikkailua”, jonka aikana painoa pyritään pudottamaan rasvakudoksen (ja lihaksen) sijaan suolen sisällön määrästä, lihasten glykogeenivarastoista ja loppuvaiheissa kehon nesteistä " (Painonpudottajan käsikirja, Kärki & Mäkinen). Ruokavaliota ja vaa'an lukemia aloin seuraamaan noin 3 - 4 viikkoa ennen kisoja. Päivän ruokailut koostuivat suurimmaksi osaksi proteiinista:
Eroa normaaliin syömiseen oli päivällisessä, joka yleensä on ollut itselläni se päivän isoin ateria ja sisältänyt hiilareita, erityisesti silloin jos lounas on ollut pelkkää salaattia. Lisäksi normaalisti päivän aikana tulee lounaan ja päivällisen välissä syötyä hedelmä tai kaksi. Ja iltapala maitoproteiinin välttämisen vuoksi ollut jotain muuta kuin rahkaa. Tavoitteena oli pitää jaksaminen hyvänä, jotta treenit kulkisivat normaalisti, ja samalla välttää viimeisen viikon tai viimeisten päivien paniikkia ja äärimmäisiin painonpudotuskeinoihin ryhtymistä. |
YandaFOOD. SPORTS. LIFESTYLE. MUSIC. Archives
June 2014
Categories
All
Follow
|