Kuva: Ikea |
Bongasin jokin aika sitten upeat vesilasit, jostka eivät jättäneet rauhaan. Samanlaisten tai vastaavien lasien etsintä ei tuottanut kovinkaan hääppöistä tulosta, joten olin päätymässä jo Ikean Frasera-viskilaseihin. Kunnes päädyin syömään jälleen täydellistä lammaskaalia lounaaksi Tres Bonesiin ja päivänvalossa tiirailin vesilasien pohjalta valmistajaa. Selvisihän se! Ihastuttavien vesilasien valmistaja on Libbey, mutta toistaiseksi en ole löytänyt kyseistä juomalasia myytävän missään. Toisenlaista, ihan kivaa, Hobstar-vesilasia olisi myynnissä Chez Mauriuksella.
0 Comments
Silloin, kun mieleisestä asiasta tuleekin suorittamista, pakkopullaa ja ylimääristä stressiä, on parempi ottaa etäisyyttä. Liika on joskus liikaa ja se pitää myöntää itselleen sen sijaan, että syyttäisi itseään laiskuudesta. Parempi vaikka haaveilla reissaamisesta. Lasi viiniä, villasukat jalkaan ja uusin Mondo käteen. Mondossa on muuten 4 euron etukuponki Matkamessuille sekä messuopas. Kerkiää hieman esifiilistelemään messuja ennen paikalle menoa! Ipaneman rannalta kerättyjä simpukoita muistona reissusta.
Reissun viimeinen päivä oli tunteilla latautunut monesta syystä. Lapselliset kuvitelmat alitajunnassa siitä, että reissu kestäisi loputtomiin, eikä enää tarvitsisi palata normaaliin arkeen, koituivat vääriksi. Arki koitti tarkalleen ottaen 24 tuntia sitten. Pala nousi kurkkuun Lissabonin lentokentän Starbucksissa kuullessani suomen kieltä. Ikävästä kotiin, mutta ennemmin harmituksesta siitä, että olin siinä vaiheessa jo lähempänä kotia kuin Brasiliaa. Niin paljon jäi tekemättä ja näkemättä. Huolettomuus neljän vuoden stressintäyteisen arjen jälkeen oli totaalista luksusta, eikä työt ja laskujen makselut ihan vielä kiinnostaisi. Kaipasin kuitenkin monia asioita Suomesta, kuten kunnollista suihkua, puhtautta ylipäätänsä, omaa sänkyä, keskeytyksettömiä yöunia, ruokaa, lempimusiikkiani kunnollisista kaiuttimista ja kykyä kommunikoida omalla kielellä. Reissu sai myös ajattelemaan monia asioita eri näkökulmasta ja tutkimaan itseäni jopa ahdistukseen asti. Opin matkalla uusia asioita, niin konkreettista tekemistä kuin ajatusmaailmaanikin liittyviä.
Maa polttelee jalkojen alla siinä määrin, että katselin jo lentoja. Yhtä pitkälle reissulle tuskin on mahdollisuuksia lähteä vielä ainakaan seuraavaan vuoteen, mutta toivottavasti minilomat pitäisivät masennuksen loitolla. Lähtöön ei ole enää montaa päivää, joten matkalaukun pakkailua on tullut jo aloiteltua. Vielä pitäisi jonkin verran shoppailla, korjata kuminauha ihanasta rimpsuhameesta, ommella purkautunut hameenhelma, värjätä hiukset, pestä pyykkiä, tehdä liuta yksittäisi pikkuasioita (kuten viedä fillari talvisäilöön, tyhjentää parveke, skannata passi, tulostaa tarvittavat matka-asiakirjat, hankkia tekemistä lennolle). ja yksinkertaisesti vain päättää, että puuttuvat asiat ostan paikan päältä. Sisko antoi matkalle mukaan Mauri Kunnaksen joulukalenterin, joten toiselle puolelle maapalloa lähtee pala Suomea.
Sitrushedelmien ostamisessa on aina riskinsä ja siksipä ostan niitä harvoin. Kyllähän se nyt on harmittaa, että hedelmän kuorimisen jälkeen saakin maistaa kovin kuivaa ja mautonta appelsiinia, satsumaa tai mandariinia. Mutta nyt kävi niin, että appelsiini olikin oikein maukas, joten pitihän siitä tulla tänne iloitsemaan! Iltapalaksi mehevää appelsiinia ja carob-juomaa
Reissuun lähtöön on enää alle kuukausi. Koska en ole kesäihminen, aiheuttaa kesävaatteiden puuttuminen ja ylipäätänsä kesähepenisiin pukeutuminen lievää turhautumista. Onneksi netistä löytyy vielä alennusmyyntejä, joten saan pikkurahalla hankittua edes joitakin kesävaatekappaleita matkalaukkuun. Paikan päältähän saa aina ostettua lisää. Kaverin kirppiskasasta nappasin itselleni vihreän ripsuhameen sekä toisen värikkään perusmekon. Pari vuotta sitten "noku tää on halpa"-perusteella ostettu (ja vieläkin käyttämätön) olkihattu pääsi myös muotinäytökseen mukaan. Sen verran kivalta hattu näytti kesähepeiden kanssa, että hattu tulee eittämättä pakattua mukaan. Vahva epäilys on, että pidän hattua päässä 24/7 matkalla ollessani :)
Kun rankan työpäivän jälkeen ryhtyy väsyneenä ja nälkäisenä pilkkomaan kasviksia salaattia varten, voi kokea pienen ilon hetken. Ennen uuniin laittamista pysähdyin katsomaan tarkemmin pellille pilkottuja kasviksia ja hymähdin. Oisin voinut jäädä ihastelemaan sitä näkyä pidemmäksikin aikaa. Stereoista soi samaan aikaan What so Not:n hyvänmielen biisi ja hetken aikaa sain nauttia pienestä stressittömästä hetkestä. Joskus pienet ja arkiset merkityksettömät asiat voivatkin olla vähän isompia, kun hetkeksi pysähtyy. Vaikka koko viikko meinasikin mennä urheilun suhteen ihan mönkään, onnistuin viikonlopun aikana kirimään tämän viikon urheiluiksi 6 tuntia tatamilla nujuamista ja 40 minuuttia fillarointia. Pyörä on kyllä varsin oiva kulkupeli, eikä sen hankkiminen juuri ennen kesän alkua ole harmittanut kertaakaan. (Paitsi kerran, kun pyörän kumin vaihto sai aikaan rutkasti kiroilua ja ääneen lausuttuja toiveita huoltovapaasta pyörästä. ) Pyöräilyni on toistaiseksi rajoittunut vaan treenimatkoihin, sillä saa hyvät lämmöt päälle ja treenien jälkeen taas palauteltua kroppaa. Matka treenipaikalle on noin 20 minuuttia suuntaansa fillarilla, saman verran tai jopa enemmän menisi julkisilla. Lisäksi vältyn odottelulta, kun pyörän selkään voi hypätä aikataulua katsomatta. Matka treeneihin kulkee puoliksi puistoreittiä ja puolet ollaan ns. ihmisten ilmoilla. Matkan voisi suorittaa ehkä vähän lyhyempääkin reittiä, mutta olen huomannut ärsyyntyväni niistä kanssaliikkujista, jotka eivät näe pyöräväylän merkkejä tai eivät välitä niistä, tai jotka eivät tiedä, että kulkeminen tapahtuu aina oikealla puolella tietä, olen katsonut paremmaksi mennä hiljaisempia reittejä. Säilytän mielenrauhaani tällä tavalla :) Vielä kerkiää varmaan jokusen viikon fillaroimaan ennen kuin pyörä on parempi laittaa talvilevolle. Kyllä sitä talvella sitten kerkiää taas julkisissa istumaan.
Tiskiaine vaihtui ulkonäöltään ja tuoksultaan parempaan versioon, kun edellinen puteli loppui. Syksyllä kauppoihin saapunut Lilly's Eco Clean pääsi testiin niin tiski- kuin pyykinpesuaineenakin. Kysessä on suomalaissyntyinen puhdistussarja Irlannista. Tuotteet ovat myrkyttömiä ja pitävät sisällään vain kasvipohjaisia pintakäsittelyaineita. Kaikki pakkaukset ovat kierrätettäviä ja pullon tyhjentyessä voi täydennyksen tehdä täyttöpakkauksen avulla.
Tiskiaineesta ei ole kommentoitavaa mutta pesuainepurkki on ehkä hieman haastava. Purkin korkkia ei ole tarkoitettu käytettäväksi pesuaineen annosteluun ja koska purkissa ei ole kahvaa saati kaatonokkaa, jää annostelun jälkeen ainetta valumaan purkin reunaa pitkin. Ehkä tämän välttämiseksi on jokin taktiikka, jonka tajuan myöhemmin. Pyykkiin jäävä tuoksu on hyvä, mutta mieto. Plussaa purkkien söpöstä designista :) Satuinpa laittamaan telkkari päälle juuri kun sieltä tuli Jamie Oliverin kotona -jakso. En yleensä katsele ruokaohjelmia, mutta Jamieta ja hänen ihanaa keittiötään jäin kyllä tuijottamaan kuin naulittuna. Eikä Jamien brittiaksenttikaan tee katsomista yhtään sen epämieluisammaksi. Erityisesti ohjelman visuaalinen puoli miellytti silmääni ja sen huomaaminen, että Jamie käyttää mielellään puhtaita raaka-aineita kokkailuissaan. "Knowing how to cook means you'll be able to turn all sorts of fresh ingredients into meals when they're in season, at their best, and cheapest! Cooking this way will always be cheaper than buying processed food, not to mention better for you." Katsomassani jaksossa esitelty talvisalaatti porkkanoista ja avokadosta pääsi kokeilulistalleni odottamaan vuoroaan. Hain reseptin myöhemmin netistä ja se löytyi helposti Jamien omilta kotisivuilta. Ilokseni huomasin, että reseptejä voi myös hakea eri ruokavalioille, esimerkiksi maidottomia ja gluteenittomia resepetejä löytyy niitä tarvitseville. Nettisivut ovat myös visuaaliset, joten niistä hakee mielellään reseptejä ja selailee muutenkin inspiraationhakumielessä.
Taisinpa tulla Jamie-faniksi ihan yhdessä hetkessä! |
YandaFOOD. SPORTS. LIFESTYLE. MUSIC. Archives
June 2014
Categories
All
Follow
|