Reissun viimeinen päivä oli tunteilla latautunut monesta syystä. Lapselliset kuvitelmat alitajunnassa siitä, että reissu kestäisi loputtomiin, eikä enää tarvitsisi palata normaaliin arkeen, koituivat vääriksi. Arki koitti tarkalleen ottaen 24 tuntia sitten.
Pala nousi kurkkuun Lissabonin lentokentän Starbucksissa kuullessani suomen kieltä. Ikävästä kotiin, mutta ennemmin harmituksesta siitä, että olin siinä vaiheessa jo lähempänä kotia kuin Brasiliaa. Niin paljon jäi tekemättä ja näkemättä. Huolettomuus neljän vuoden stressintäyteisen arjen jälkeen oli totaalista luksusta, eikä työt ja laskujen makselut ihan vielä kiinnostaisi. Kaipasin kuitenkin monia asioita Suomesta, kuten kunnollista suihkua, puhtautta ylipäätänsä, omaa sänkyä, keskeytyksettömiä yöunia, ruokaa, lempimusiikkiani kunnollisista kaiuttimista ja kykyä kommunikoida omalla kielellä.
Pala nousi kurkkuun Lissabonin lentokentän Starbucksissa kuullessani suomen kieltä. Ikävästä kotiin, mutta ennemmin harmituksesta siitä, että olin siinä vaiheessa jo lähempänä kotia kuin Brasiliaa. Niin paljon jäi tekemättä ja näkemättä. Huolettomuus neljän vuoden stressintäyteisen arjen jälkeen oli totaalista luksusta, eikä työt ja laskujen makselut ihan vielä kiinnostaisi. Kaipasin kuitenkin monia asioita Suomesta, kuten kunnollista suihkua, puhtautta ylipäätänsä, omaa sänkyä, keskeytyksettömiä yöunia, ruokaa, lempimusiikkiani kunnollisista kaiuttimista ja kykyä kommunikoida omalla kielellä.
Reissu sai myös ajattelemaan monia asioita eri näkökulmasta ja tutkimaan itseäni jopa ahdistukseen asti. Opin matkalla uusia asioita, niin konkreettista tekemistä kuin ajatusmaailmaanikin liittyviä.
Maa polttelee jalkojen alla siinä määrin, että katselin jo lentoja. Yhtä pitkälle reissulle tuskin on mahdollisuuksia lähteä vielä ainakaan seuraavaan vuoteen, mutta toivottavasti minilomat pitäisivät masennuksen loitolla.
Maa polttelee jalkojen alla siinä määrin, että katselin jo lentoja. Yhtä pitkälle reissulle tuskin on mahdollisuuksia lähteä vielä ainakaan seuraavaan vuoteen, mutta toivottavasti minilomat pitäisivät masennuksen loitolla.