Jos lounaan raaka-aineet näyttävät tältä, ei ruoka voi olla muuta kun hyvää. Eihän? Tein ensimmäistä kertaa ruokaa linsseistä. Paketti vihreitä linssejä on ollut kaapissa jo pidempään, mutta vasta nyt sain aikaiseksi tutustua mitä niistä voisi tehdä. Päädyin bataatti-linssi -keittoon, Kauhaa ja rakkautta -blogin ohjeen mukaan. Seuraavaksi pitäisi tutustua mihin punaisia linssejä voisi käyttää.
0 Comments
Ihanaa, kun lähi-Alepa rempattiin ja tuotevalikoima laajeni. Vaikka ensiksi tuntui, että tuotevalikoiman kasvu näkyi vain pidentyneellä karkkihyllyllä, huomasin ilokseni myös omaan ruoanlaittoon soveltuvia uutuuksia. Vaikkakin quinoaakin saa toki myös muualta, on luonnollisesti helpompaa kun sen löytää tien toiselta puolelta ja tuotteen testaaminenkin tulee toteutettua. Testasin kvinoaa ihan perussalaatissa couscousin tilalle ja hyvin toimi. Seuraavan erän keitinkin Kauhaa ja Rakkautta -blogin tapaan vähän erilaisen salaatin joukkoon. Salaatti oli enemmän kuin jees ja tulee ehdottomasti jäädäkseen suosikkilistalleni.
Kananmunien käyttö ruoanlaitossa on kasvanut huomattavasti edellisen kisadieetin myötä. Pääsääntöisesti kananmunia tulee käytettyä munakkaan muodossa, mutta joskus myös keitettynä suolan kanssa välipalana nauttittuna. Munakas on nopea ateria töiden jälkeen ennen treeneihin suuntaamista ja kanamunia tuleekin nautittua välillä melkoinen määrä viikon aikana. Kovimmat sporttaajat jättävät keltuaiset käyttämättä, mutta itselläni ei ole ollut ainakaan vielä tarvetta ko. hiilarihifistelyyn. Yleensä munakkaaseen pilkon sipulin, laitan joukkoon pinaattia ja päälle kaadan kolme kananmunaa. Mutta todellisuudessa joukkoon heitän sitä, mitä jääkaapista sattuu löytymään. Tällä kertaa paprikaa, sipulia ja päälle isosti rucolaa. Rucola kruunaa kyllä ruoan kuin ruoan!
Ostin carob-jauhetta aikoinaan jotakin tiettyä energiapatukkareseptiä varten. Sittemmin jauhe jäi koskemattomana kaappiin, kunnes eräänä päivänä iltateetä tulille laittaessa muistin jauheen olemassaolon. Purkki pääsi paremmin esille ja carob-juomaa onkin tullut nautittua heti useammin.
Carob maistuu hyvin kaakaomaiselle. Se ei pidä sisällään lainkaan kofeiinia ja siinä on vähemmän rasvaa ja kaloreita kuin kaakaossa mutta enemmän kalsiumia. Useimmiten carobia näkyy käytettävänkin kaakaon korvikkeena tai kaakaon ohella esimerkiksi leivonnassa. Itse laitan jauhetta kuumaan soijamaitoon ja nautin sellaisenaan, mutta Keittiökameleontilta löytyy ohje myös houkuttelevaan appelsiiniseen versioon. Kun flunssa koittaa tehdä comebackia eikä siksi ruoan tekeminen kiinnosta, on onni, että jääkaapista löytyy edellisen päivän kokkailuja. Pitsaa! Kylään saapuneen siskon kasvisruokavaliota naudattaen täytteeksi valikoitui sipuli, paprika, tomaatti ja artisokan sydän. Päälle runsaasti rucolaa ja vähän tuoretta basilikaa, niin ryppyinen pöytäliinakaan ei haittaa. Pitsapohja on tehty gluteenittomaksi ja ohueksi. Seuraavilla mittasuhteilla valmistuu melkein pellillisen kokoinen pitsapohja:
Itsetehdyn tomattikastikkeen jälkiä saakin keittiöstä puunata vielä monta päivää...
Leipää tai jotain leivän tapaista tekee aina silloin tällöin mieli. Vehnähömpötykset kyllä maistuisivat, mutta olo, joka vatsassa niiden syömisen jälkeen on, ei houkuttele. Siemenleipää on jo onnistuneesti kokeiltu, tällä kertaa kokeiluun lähti itse tehty näkkäri. Näkkäriohjeita löytyy muutama eri, mutta päädyin kuitenkin testaamaan Uusia tuulia -blogista löytynyttä gluteenitonta näkkileipää. Sainpahan samalla käyttöä myös jääkaapissa pitkään lojuneelle hampunsiemenrouheelle. Näkkäriin tuli laitettua auringonkukansiemeniä, pellavansiemeniä, hampunsiemenrouhetta, tattarijauhoa, tattarihiutaleita ja seesaminsiemeniä. Hyvää tuli, toisesta pellillisestä tuli hieman rapeampi kuin ensimmäisestä. Seuraava satsi saa olla pidempään uunissa niin rapeus tulee varmasti juuri sopivaksi. Kelposyötävää!
En ole kasvissyöjä, mutta olen huomannut, että liha ruoassa ei ole enää "pakollista". Tälläkin kertaa Paleokeittiö-blogista löytynyt kesäkurpitsavuoka tuli tehtyä jauhelihan sijaan soijasta. Vuoan päälle voi ripotella juustoa ennen uuniin tyrkkäämistä, esimerkiksi maitoproteiinitonta Cheezlyä. Oma budjettini ei antanut myöden kalliin juuston ostamista, joten ripottelin annoksen päälle purkin pohjalta kurpitsansiemenparmesania.
Satuinpa laittamaan telkkari päälle juuri kun sieltä tuli Jamie Oliverin kotona -jakso. En yleensä katsele ruokaohjelmia, mutta Jamieta ja hänen ihanaa keittiötään jäin kyllä tuijottamaan kuin naulittuna. Eikä Jamien brittiaksenttikaan tee katsomista yhtään sen epämieluisammaksi. Erityisesti ohjelman visuaalinen puoli miellytti silmääni ja sen huomaaminen, että Jamie käyttää mielellään puhtaita raaka-aineita kokkailuissaan. "Knowing how to cook means you'll be able to turn all sorts of fresh ingredients into meals when they're in season, at their best, and cheapest! Cooking this way will always be cheaper than buying processed food, not to mention better for you." Katsomassani jaksossa esitelty talvisalaatti porkkanoista ja avokadosta pääsi kokeilulistalleni odottamaan vuoroaan. Hain reseptin myöhemmin netistä ja se löytyi helposti Jamien omilta kotisivuilta. Ilokseni huomasin, että reseptejä voi myös hakea eri ruokavalioille, esimerkiksi maidottomia ja gluteenittomia resepetejä löytyy niitä tarvitseville. Nettisivut ovat myös visuaaliset, joten niistä hakee mielellään reseptejä ja selailee muutenkin inspiraationhakumielessä.
Taisinpa tulla Jamie-faniksi ihan yhdessä hetkessä! Voi miksi en tajunnut tätä aikaisemmin! Nimittäin chia-vanukasta, joka on maitoproteiinia välttävälle loistava vaihtoehto esimerkiksi jugurtin tilalle.
Chia oli yksi ensimmäisistä superfoodeista, joihin tutustuin. Tiesin varsin hyvin sen turpoavan nesteen joukossa, koska aloitin chian käytön geelinä, eli turvottamalla siemeniä vedessä. Mutta silti hoksottimet eivät riittäneet keksimään yhdistämistä myös muuhun kuin veteen. Ajatuksen sekoittaa näitä supersiemeniä maidon korvaavaan soija-, manteli- tai seesamsiemenmaitoon sain Uusia tuulia -blogista. Oman vanukkaani tein soijamaitoon ja sekaan heitin pakastimesta punaisia viinimarjoja ja mantelit pussin pohjalta. Oli muuten hyvää ja tästä tulee varmasti yksi luottoaamupaloistani! Olen napostelija. Katsoinpa sitten telkkaria, luen kirjaa tai istun kavereiden kanssa, kaipaan kokoajan käsilleni jotain tekemistä. Yleensä se tekeminen on teen litkiminen, mutta välillä kaipaan nimenomaan naposteltavaa. Sain maistaa lehtikaalisipsejä ensimmäisen kerran jokin aika sitten, kun ystävä oli niitä tehnyt. Kippo tyhjeni nopeasti kun napsin kaalisipsejä suuhuni ja tiesin tekeväni niitä jatkossa myös itsekin. Viikolla tulee harvemmin herkuteltua, mutta viikonloppuisin on kiva panostaa ruokailuun ja sallia itselleen silloin tällöin herkkujakin. Lehtikaalisipsit toki ovat täysin "sallittujen" herkkujen joukossa muun muassa kaalin korkean C-vitamiinipitoisuuden vuoksi. Lehtikaalta Suolaa Oliiviöljyä Netistä löytää erilaisia ohjeita sipsien tekemiseen, itse nappasin käyttööni luonnollisesti sen, jossa sipsejä ei tarvitse pitää pitkään uunissa :)
Kaalin lehdet huuhdellaan ja kuivataan hyvin, pyöritellään oliivoöljyssä ja haluamissasi mausteissa. Lehdet ripotellaan uunipellille ja annetaan olla 200 asteisessa uunissa 10 minuuttia, kunnes ovat vähän ruskistuneet reunoilta. Yhdestä kaalipaketista (150g) tulee kaksi pellillistä. |
YandaFOOD. SPORTS. LIFESTYLE. MUSIC. Archives
June 2014
Categories
All
Follow
|